Bruno Fernandes Manchester Unitedin Kapteenina Sankari vai Syntipukki
Yö oli kostea ja painostava, Old Trafford kylpi valoissa, ja kentällä Bruno Fernandes tanssi kuin myrskyn keskellä seisova soturi. Pallo rullasi hänen jaloistaan vastustamattomasti verkon perukoille – ei kerran, ei kahdesti, vaan kolmesti. Täydellinen hattutemppu Real Sociedadia vastaan, hetki, jonka pitäisi riisua epäilykset hänen ympäriltään kuin syystuuli puiden lehdet. Ja silti, vaikka hänen nimensä kaikuisi lauluissa ja jalat olisivat leijailemassa Manchesterin yön yllä, kritiikki ei hellitä.
Kapteenin raskas taakka
Sir Alex Fergusonin valtakauden jälkeen kukaan ei ole kantanut punaista kapteeninnauhaa ilman vertailua menneiden legendaaristen johtajien kanssa. Ja kun mies, jonka nimi on synonyymi taistelutahdolle ja johtajuudelle, nousee julkisesti epäilemään Fernandesin kykyjä kapteenina, sanat iskeytyvät kuin nuolikuuro portugalilaisen niskaan. Roy Keane – Manchester Unitedin historiallinen ankkuri, voittamisen ruumiillistuma – ei usko, että Fernandes on oikea mies johtamaan joukkuettaan eteenpäin.
Keane vaatii eikä vähempää vaikenna:
”Minusta Fernandes ei ole pelaaja, joka kykenee olemaan kapteeni, ja se yksi syy, miksi luulen, että Manchester Unitedin joukkueen rakenne ja joukkueena pelaaminen on tällaisessa kaaoksessa. Kapteenia ei ole.”
Keane vaatii enemmän, mutta ei sen enempää kuin mitä Fernandes vaatii itseltäänkin.
*”All these experiences taught me that leadership is more about the process than just the top moments. If maybe I didn’t get it, I’d just find a way to understand it better, and I’d try to be a better player and person and captain of the team.”*
Näytä, älä puhu
Jalkapallo on mittaamaton taidetta ja kapteenin rooli monisyinen. Kenttä on kankaasi. Laukauksia maalia kohti täytyy tulla tarpeeksi, ja silloin voisi sanoa, että joukkue ja kapteeni ovat yhtä. Mutta entä jos eivät ole? Fernandesin on esimerkillä osoitettava, että hän on johtaja, josta joukkue voi ottaa mallia.
Manchester United tienhaarassa
Tällä hetkellä Manchester United on itsensä etsimisen tilassa. Seurana he etsivät menneisyyden kirkasta hehkua, sitä aikaa, jolloin he olivat pelottavimpia, suunnattomia, pysäyttämättömiä. Kannattajien sekä asiantuntijoiden katseet kohdistuvat raastavan omituiseen ristiriitaan: Fernandes on luova nero, mutta samalla hänen täytyy olla rautakäsi, joka ohjaa joukkuetta kylmällä päällä.
Mutta kun Fernandes ottaa tämän haasteen vastaan, hän voi kasvaa pelaajana ja kapteenina. Johtajuus ei ole ainoastaan huudoissa tai eleissä – se on jatkuvaa pyrkimystä olla parempi niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Aika näyttää, pystyykö hän kantamaan vastuunsa vai jääkö hän ikuiseksi välikädeksi kahden tulen välissä.
