Chelsea käytti naisten joukkuetta taloudellisena pelinappulana – missä kulkee moraalin raja jalkapallossa
📍 Lontoo, Stamford Bridge – missä historia kuiskii ja sääntöjen henget huokaavat.
On öitä, jolloin Valioliiga ei ole enää vain jalkapalloviihdettä. Se muuttuu kulissien takana näyteltäväksi tragediaksi, jossa raha, valta ja kunnianhimo käyvät väkevää dialogia. Nyt Chelsea on kirjoittanut uuden luvun tähän saagaan – ja tehnyt sen naisten jalkapalloilijoiden kustannuksella.
The Timesin raportoima uutinen ei ole pelkkää tilikirjanpitoa. Se on rituaali, uhraus ja monelle myös pettymys. Jos joku kuvitteli urheilun olevan vielä joskus reilua ja puhdasta, nyt herätys on tullut valjuna: kyse ei ole pelistä, vaan strategiasta – keinosta selviytyä finanssimaailmassa.
Liike, joka järisytti kentän ulkopuolella
Chelsea siirsi naisten edustusjoukkueensa emoyhtiö Bluecolle – vain kaksi päivää ennen tilikauden päätöstä. Liike tapahtui PSR-sääntöjen (Profit and Sustainability Rules) ohjaamana, sääntöjen puitteissa, mutta samalla ne kiersivät tarkoin moraalin rajoja.
Naisten joukkueen ”myynti” omalle sisaryhtiölle mahdollisti seuraavan:
- 129,6 miljoonan punnan nettotuoton raportoimisen
- Mahdollisuuden jäädä PSR-sääntöjen sisälle
- Taloudellisen joustavuuden jatkossa, vaikka urheilullinen suoritus ontuu
Chelsea on Boehlyn aikakaudella käyttänyt yli miljardi puntaa hankintoihin. Tulopuolella kuitenkin Mestarien liigan ulkopuolelle jääminen aiheutti valtavan loven – lähes 200 miljoonan punnan edestä – pakottaen radikaaleihin keinoihin.
Onko naisten joukkue vain rivi taseessa?
Kyse ei ole vain liiketoiminnallisesta järjestelystä. Kyse on kysymyksestä, miten urheilun arvot ja talouden realiteetit elävät samassa ekosysteemissä. Kun Chelsean virallinen linjaus on ”omistautumisen ja kehityksen vahvistaminen”, herää epäily: onko tämä tosiaan totta, vai kauniiksi muotoiltu PR-sanasto? Monen mielestä kyse on enemmän tästä:
- Naisten joukkueen potentiaalia ei nähty urheilullisena vaan laskennallisena hyödykkeenä
- Kaupallinen suunnittelu ohitti urheilullisen kehittämisen
- Moraalinen perusta heikentyi: joukkue ei ole arvokas pelaajiston tai perinteen vuoksi, vaan tilinpäätöksen vuoksi
Säännöt sallivat – mutta entä arvot?
Valioliigan sääntökirja mahdollistaa sisäiset myynnit, kunhan hinta on markkinaehtoinen. Tässä tapauksessa kukaan ei väitä lakia rikotun. Mutta kysymys kuuluukin:
- Onko tämä oikeudenmukaista urheilua kohtaan?
- Mikä on viesti nuorille naisjalkapalloilijoille, jotka näkevät itsensä osana tätä järjestelmää?
- Missä menee voittamisen ja arvokkuuden raja?
UEFA ei hyväksy yhtä laajaa sisäistä omaisuuden uudelleenjärjestelyä kuin Englannin Valioliiga. Tämä tarkoittaa, että Chelsean mahdollisuudet Euroopan kentille voivat olla nyt kyseenalaiset.
Kultin kaltainen kilpailu
Chelsean ratkaisu voi olla ennakkotapaus. Jos muut seurat seuraavat samaa mallia, ei kyse ole yksittäisestä tapauksesta vaan koko järjestelmän muutoksesta. Jos 20 seuraa äänestää porsaanreiän sulkemista vastaan, mitä se kertoo:
- Urheilun hengestä?
- Yhteisestä arvopohjasta?
- Kilpailun reiluudesta?
Missä moraali asuu nyt?
Kirjoittajana, naisena ja jalkapallon seuraajana kirjoitan seuraavan surulla:
Chelsea käytti naisten joukkuetta taloudellisena vaihtovälineenä. Ei tunnustuksena saavutuksista tai tulevaisuudesta, vaan keinona pysyä pinnalla. Se oli uhraus, joka ei tapahtunut kentällä vaan kirjanpidossa.
Elämme aikaa, jolloin unelmat ovat Excel-taulukoissa ja kunnia vapaata tulkintaa. Mutta jalkapallo, tuo kansojen kieli, ansaitsee enemmän.
Loppusanat
Chelsea kohtaa Tottenhamin torstaina. Derbylle on nyt enemmän merkitystä kuin koskaan. Mutta todelliset panokset eivät ole pisteissä – vaan siinä, kuinka selviämme yhä kylmenevässä urheiluympäristössä. Vieläkö pallo pyörii ihmisyyden puolesta?
Toivon, että intohimo säilyy.
Toivon, että kenttä on vielä sydänten areena.
Mutta ennen kaikkea: toivon, ettei moraalia myydä.
—
Aino Väisänen
Sanan ja sydämen urheiluvaeltaja
Twitter: @AinoVaeltaja
#Chelseagate #NaistenFutis #ValioliigaPimeissä #JalkapallonSielu