Rasmus Schüllerin hiljainen kaatuminen järkyttää Djurgårdenia – kapteenin poissaolo muuttaa kaiken
Kirjoittanut: Aino Laitinen
8. huhtikuuta 2025
Hetki, jolloin hiljaisuus puhuu
Miten kuvailisit hetkeä, jossa aika pysähtyy? Ehkä se tuntuu myrskyn edeltävältä hengitykseltä – sellaiselta, joka jännittää ilman säikeitä. Juuri näin koettiin se pysäyttävä hetki Tukholman kevätauringossa, kun Rasmus Schüller kaatui kentän pintaan Studenternas IP:llä. 11. peliminuutti, ja kapteeni oli maassa – ei vain fyysisesti, vaan miltei symbolisesti, kuin eepos, joka lakkasi kertomasta.
Valmentajan ääni ja lääkärin tuomio
Djurgårdenin päävalmentaja Jani Honkavaara ei piilottanut pettymystään: “Vamma vaikuttaa pahalta.” Ja seuraavana päivänä joukkueenlääkäri Kalle Barrling sinetöi odotetun, mutta surullisen viestin: Schüller on todennäköisesti sivussa koko kevään.
Toiveen pilkahdus jäi vain sanan “todennäköisesti” varaan – muu oli kylmää realismia. Mahdollisuus paluuseen jää elämään, mutta urheilun ystävät tietävät: sellaiset ovet eivät aina aukea enää takaisin päin.
Mies, joka ei huuda – mutta jota kuunnellaan
Rasmus Schüller ei ole vain pelipaikkansa täyttäjä – hän on arkkitehti kentän keskellä. Hän ei johda metelillä tai raivolla, vaan rytmillä, näkymättömällä johdonmukaisuudella, joka pitää pelin hengittävänä. Nyt tämä metronomi on hiljainen.
Ilman häntä, Djurgårdenin taktiikat eivät vain muutu – ne menettävät rytminsä. Suomelle tämä on reikä Huuhkajien haarniskassa.
Voitto, joka muuttui sivujuoneksi
Ottelu, joka Schüllerin loukkaantumiseen katkesi hänen osaltaan, päättyi voittoon 1–0. Mutta kuinka monen mielessä tulos jäi päällimmäiseksi? Hetki, jolloin kapteeni talutettiin pois, pyyhki kaiken muun taustalle.
Kun johtaja kaatuu, voi voittokin maistua katkeralta.
Kohti Rapid Wieniä ilman kenraalia
Seuraavaksi Djurgården kohtaa eurokentillä SK Rapid Wienin Konferenssiliigassa. Mutta nyt keskikenttä on orpo. Kysymys ei ole enää vain strategiasta, vaan identiteetistä: kuka ottaa sen näkymättömän vastuun, jonka Schüller kantoi moitteetta?
- Kuka tuo pelirytmin?
- Kuka puhuu kentällä ilman sanoja?
- Kuka seisoo hiljaisella tavalla muiden takana, mutta näyttää suuntaa?
Vastaus puuttuu. Mutta pelit eivät odota.
Urheuden toinen puoli
Schüllerin vamma ei ole vain fyysinen. Se on osoitus jalkapallon inhimillisyydestä – kuinka nopeasti kaikki voi muuttua, kuinka sankarit voivat hetkessä muuttua varjoiksi. Hänen poissaolonsa puhuu pelaajan arvosta enemmän kuin mikään maali tai syöttö.
Odysseia – onko matka vielä kesken?
Onko tämä vasta toisen näytöksen alku? Kuten Odysseus, Schüller voi vielä palata – kenties kuluneempana, kokeiltuna, mutta viisaampana. Ja silloin, kun hän jälleen astuu kentälle, sen voi tuntea muussa kuin pelissä. Sen voi kuulla tuulessa, näissä sanoissa:
”Kapteeni on palannut.”
– Aino Laitinen
(SuomiFutis – tarinoiden kautta totuuteen)