KTP:n sydäntäsärkevä tasapeli lisäajalla – voitto suli minuutissa Veikkausliigassa
Perjantai-illan ottelu Kotkan keskuskentällä oli kuin klassinen näytelmä – täynnä nousuja, romahduksia ja odottamattomia käänteitä. KTP oli hetkittäin kansansankari, hetkittäin runollinen symboli uudesta alusta, mutta lopulta se joutui kohtaamaan sen, mikä on urheilun kaunein ja samalla karuin totuus: mikään ei ole varmaa ennen viimeistä vihellystä.
Ensimmäinen näytös: unelma syttyy
Ottelu sai unelmallisen alun, kun Petteri Forsell syötti pallon taiturimaisesti Aleksi Tarvoselle. Tämä viimeisteli tilanteen taidolla ja antoi kotkalaisyleisölle hetken, jota juhlittiin kuin uutta aikakautta. KTP:n peli oli rohkeaa, rakenteissa näkyi kunnianhimo ja kentällä liikkui taistelutahto, joka loi tunteen, että kaikki on mahdollista.
Toinen näytös: säröt alkavat näkyä
Ei mennyt kauaa, kun vastustaja VPS iski takaisin. Alfie Cicalen ja Fallin hieno yhteispeli johti tasoitukseen, ja KTP:n hallinta alkoi horjua. Se oli varoitusmerkki, jonka kanssa joukkue joutui painimaan koko toisen puoliajan.
Hetki kirkkaudessa: Sumusalon maali
65. minuutilla Mikko Sumusalo onnistui puskemaan pallon maaliin Forsellin syötöstä. Se tuntui oikealta loppuratkaisulta – oikeudenmukaiselta revanssilta ja palkinnolta tehdystä työstä. Stadion eli mukana, ja hetken aikaa näytti siltä, että kaikki olennainen oli sanottu.
Viimeinen näytös: tragedia minuutissa
Mutta jalkapallo ei tottele käsikirjoituksia. 90+4 minuutin kohdalla VPS sai kulman, joka päätyi Nicolas Fleuriau-Chateaun ja Tyler Reidin toimesta maaliin. Se oli katastrofin hetki – tuttu tarina, mutta aina yhtä viiltävä:
- Johtoasema suli viime sekunneilla
- Kaksi arvokasta pistettä katosi taivaan tuuliin
- Pelaajat murtuivat henkisesti kentälle
Päähenkilöt valokeilassa
Mikko Sumusalo kantoi pettymyksen raskaimmat helmet harteillaan. Hänen sanansa ottelun jälkeen kuvastivat koko joukkueen tunnetilaa: turhautumista, epäoikeudenmukaisuutta ja syvää halua voittaa. Hänen hahmonsa nousi iltana, jona sankarit eivät voittaneet – ja juuri siksi hänestä tuli niin inhimillinen.
KTP:n tie jatkuu
Kahden kierroksen jälkeen KTP:n saldo näyttää:
- Tappio SJK:lle (0–1)
- Tasapeli VPS:n kanssa (2–2), joka maistui katkeralta häviöltä
Vaikka pistepussi ei paisu, joukkue on näyttänyt lupaavia merkkejä. Nuoren joukkueen kehitystä ei mitata ainoastaan tuloksilla, vaan myös sillä, miten se reagoi vastoinkäymisiin.
Jalkapallon kauneus ja julmuus
Tämä ottelu oli muistutus siitä, miksi jalkapallo koskettaa. Hetkessä saattoi elää kevään nousun, mutta minuutissa menettää sen:
- Riemu ja epätoivo kulkivat käsi kädessä
- Voitto oli käsissä, mutta liian hauras kestämään ajan paineen
- Koko ottelu muistutti siitä, että jalkapallo ei anna lahjoja – se vaatii kaiken
Kevät ei katoa – se vain viivästyy
KTP ei kaatunut – se oppi. Se näki pilkahduksen siitä, millainen voima sillä voisi olla. Ja kuten jokainen hyvä tarina, myös tämä saa jatkoa. Jo sunnuntaina aurinko voi nousta uudelleen, ja joukkue voi nousta sen mukana.
Sillä hyvät sankarit – he nousevat aina uudestaan.