Tottenham kriisin keskellä Postecoglou etsii vuotajaa ja joukkueen hajoamispiste lähestyy
Se tapahtui kuin ääneti kuiskaava myrsky. Tottenham Hotspur – tuo Pohjois-Lontoon ylpeä valkoinen liekki, jonka historiaa korsettina ympäröivät sekä loiston että tuskan hetket – on jälleen kerran keskellä epäluulon syövyttämää myötäkarvaista myrskyä.
Tämä ei ole tavanomainen kriisi, ei pelkkää alakuloa tappioiden ja loukkaantumisten kehässä. Tämä on tarina luottamuksen murtumisesta – sellaisesta hiljaisesta puukosta, jota ei huomaa ennen kuin on jo haavoittunut.
Postecogloun sanat – Kuin kirous antiikin näyttämöltä
Päävalmentaja Ange Postecogloun sanat leikkasivat kuin antiikin adrastoksen kirous, kun hän astui mediakatsomon eteen. Hänen silmissään ei ollut pelkkää väsymystä – siellä pilkahti petetyksi tulemisen viha, se sama joka poltti Troijan muurit ja repi Romeon sydämen.
- — Ei epäilystäkään, että meillä on seurassamme vuoto, hän sanoi.
- — Tietoa valuu jatkuvasti medialle. Vuoto ei ole sattumanvarainen…
- — Se on jatkuva, se on järjestelmällinen. Se on sisäinen myrkky.
Tottenham, joka vasta vuosikymmen sitten pieksi Ajaxin kuin Odysseus Troijan kyynelissä, on nyt vaeltaja ilman kompassia. Joukkue, joka rakentui jokaisen polven katkeamisen ja jokaisen maalin menetyksen jälkeen, on nyt murenemassa sisältäpäin.
Tiedon tihkumisen tragedia
Miettikää hetki: tietoa pelaajien terveydentiloista, harjoitussuunnitelmista ja taktisista valinnoista – kaikki tämä on vuotanut ulos kuin kaivon pohjasta tihkuva vesi. Mutta tämä ei ole vain vakoilutarina. Tämä on tarina luottamuksesta, pelosta ja identiteetistä. Kenellä on kasvojen takana susi?
— Minulla on hyvä aavistus siitä, kuka se on. Mutta kyllä te huomaatte, ettei kyse ole pelaajista, Postecoglou sanoi BBC:n mukaan. — Tämä ei ole spekulointia, tämä on järjestelmällistä.
Myrskyn silmässä – Kuka kantaa miekkaa?
Sanat olivat kuin varjoja stadionin kivijalassa. Ne eivät vielä osoita sormella ketään, mutta ne luovat maailman, jossa kuiskaukset kantautuvat seinien läpi ja jokainen askel aiheuttaa kaiun.
Tässä tilassa ei pelkästään pelata jalkapalloa. Tässä eletään tragediaa – kertomusta ryhmästä, jonka sisäinen sidos murenee kuin pronssiajan temppeli maanjäristyksessä.
Postecoglou – Filosofi valmentajan asussa
Postecoglou ei ole mies, joka kääntää selkänsä myrskylle. Hän on kreikkalais-australialainen filosofi ja soturi. Hänessä sykkii mytologinen eetos, joka ei kaihda ristipaineita vaan ammentaa niistä voimaa. Hänen puheessaan kaikuu enemmän Sokrates kuin stadionstrategi.
Hänen sanansa eivät katoa lehdistön taajuuksille. Ne jäävät liikkumaan, viipyilemään – kuin epätoivon savuverho, joka ei laskeudu ennen kuin nimi on lausuttu ääneen.
Asemat kentällä ja sydämessä
Tottenham on vajonnut sarjataulukossa 14. sijalle. Sarjan keskikastin sydän sykkii vielä, mutta se tekee sen epärytmissä, kuin sydän joka ei tiedä enää, mille keholle se pumppaa verta.
Tuleva viikonloppu – Moraalin mittari
Sunnuntaina Spurs kohtaa vieraskentällä Wolverhamptonin. Se ei ole vain taistelu kolmesta pisteestä. Se on koe moraalista, uskollisuudesta ja siitä, kuinka pitkälle joukkueen sisäinen side kantaa.
Samalla viikolla Euroopan liigassa odottaa toinen kohtalon sivu – Frankfurtin yössä, missä ensimmäinen osa päättyi 1–1 tasapeliin. Nyt ei pelata enää mahdollisuuksilla. Pelissä on vain voitto tai kadotus.
Runonlausujan tytär ja kadotetut säkeet
Frankfurt on kuin moderni Argentiinalainen tango – röyhkeä, rytmikäs ja arvaamaton. Tottenham, taas, on kuin runonlausujan tytär, joka unohti esityksensä säkeet juuri ennen kuin verhot avautuivat.
Pohjois-Lontoo seisoo nyt jyrkänteen reunalla. Ei siellä, missä muistot palautuvat, vaan siellä, missä ne kirjoitetaan uudella musteella. Ja sen musteen sävy riippuu yhdestä kysymyksestä: Kuka vuotaa?
Yksi asia on varma:
- Tässä tragediassa ei ole enemmän sivurooleja.
- Jokainen sana ja teko ovat keihäitä, joiden osumat ovat peruuttamattomia.
Kirjoittanut
Aino Lahja Koskinen
– Stadionin varjojen runoilija, joka kuulee enemmän kuin mitä kentällä sanotaan –