Ruud van Nistelrooyn hiljaiset hetket Leicesterissä – onko tämä uuden luvun alku vai lopun alku
Yön varjo hiipii King Power -stadionin ylle. Kenttä on tyhjä, mutta se kaikuu yhä aiemmista huudoista — pettymyksen, raivon ja hiljaisuuden kerrostumista, jotka ovat jääneet ilmaan kuin savu. Ja jossain tämän kaiun keskellä istuu yksi mies, entinen maalitykki, nykyinen päävalmentaja: Ruud van Nistelrooy. Hän odottaa. Kuin Odysseus kotimatkansa mysteerissä, hän ei tiedä vielä, olisiko tämä matka voittava paluu vai haaksirikko.
Leicester Cityn kohtalo on sinetöity. Kettujen sinisissä väreissä kulkenut seura liukuu pois Valioliigan ylemmästä valtapiiristä, alaspäin Mestaruussarjan kivikkoiselle maaperälle. Se on paluu maan pinnalle — tai kenties paluu manalaan. Niin kuin Ikaros, Leicester lensi liian lähelle aurinkoa, ja nyt siivet, jotka olivat punottu mestaruudesta, Kante’n juoksuista ja Vardyn upottavista laukauksista, ovat sulaneet.
Van Nistelrooy, 48-vuotias hollantilainen, saapui Leicesterin sotaleiriin joulukuussa, kun Steve Cooper sai kenkää. Silloin kenties vielä nähtiin toivoa. Mutta pelastavan sankarin viitta ei istunut hänen ylleen niin kuin entisajan ritareille.
- 20 ottelua
- 8 pistettä
Se on numeroiden kertoma kuolema.
Mutta numeroissa ei asu koko totuus. Eikä urheilussa koskaan asu. Tässä tarinassa on toivottomuuden ja epäilysten ohella tihkunut toinenkin tunne: hiljainen, kiihkeä usko. Van Nistelrooy ei tullut paikalle vain pysäyttämään vajoamista — hän tuli rakentamaan. Joka lauseessaan, jokaisessa lehdistötilaisuudessa, hän on kantanut mukanaan pelillisen vision soihdun valoa. Hän puhuu jälleenrakennuksesta, ei raunioista.
— Tiedän, että suunnitelmani on tuoda seura takaisin, mutta odotan linjausta. Mitä nopeammin se tulee, sitä parempi se on seuralle,
Odottaminen on tuskallista. Se on kuin vedessä seisomista tietämättä, nouseeko pinta vai vedetäänkö jalat alta. Hän ei ole voimaton — mutta silti sidottu. Kädet pöydän reunalla, sydän kentällä. Tulevaisuus on vieras huone, jonka ovea ei vielä avata.
Samalla seura vuotaa. Jamie Vardy, seuran legenda, pelastaja menneiltä vuosilta, on ilmoittanut lähtevänsä. Hänen lähtönsä on kuin viimeinen kynttilä, joka sammutetaan kapteenin hytissä.
Tämä ei ole enää se Leicester, joka horjutti jalkapallomaailman hierarkiaa keväällä 2016. Tämä on uusi aikakausi. Tai sen esisynnytys.
Ja kenties juuri siksi seuran johto harkitsee.
Pystyykö Van Nistelrooy olemaan uuden Leicesterin kivijalka?
Hänellä on:
- Karismaa
- Visiota
- Historiaa
Mutta riittääkö se? Vai onko hän väärässä ajassa, väärän projektin äärellä?
Jalkapallojoukkuetta ei johdeta vain taktiikalla. Se vaatii mytologista otetta — kykyä kertoa tarinaa, joka vetää mukaansa, saa uskomaan, saa taistelemaan. Leicester tarvitsee nyt uuden tarinan, mutta ennen kaikkea kertojan, joka ei petä, vaikka taivas revenisi.
Silti, van Nistelrooyn historia pelaajana ei unohdu. Tässä miehessä on intohimoa. Hän ei saapunut Englantiin vain täyttämään lomaketta. Hän tuli osoittamaan, että jalkapallon pelastukset eivät ole vain suurien varojen ja tähtipelaajien käsissä. Hän tuli muistuttamaan, että joskus rakkaus peliin riittää rakentamaan uudelleen sen, mikä katosi.
Mikäli Leicester antaa hänelle mahdollisuuden, hän ei rakenna ainoastaan uutta nousua — hän voi tehdä sen tavalla, josta kerrotaan vielä vuosien päästä. Hän voi olla se valmentaja, joka loi kettujen uudelleenheräämisen. Mutta jos johto epäröi, hän saattaa poistua, ja muualle kulkeutuu tuo liekki, jota hän halasi kantaa sinisessä paidassa.
Lauantaina Leicester kohtaa Wolverhamptonin. Ottelu on kuin haudalle laskettava ruusu — vielä yksi osa surunseremoniaa. Mutta jokainen paluu alkaa kuolemasta, jonka rohkeus kykenee kääntämään uudeksi aluksi.
Katseet kääntyvät kohti päättäjiä
Nyt kaikki katseet kääntyvät hallintoon, päätöksentekijöihin. He eivät enää voi piileskellä hiljaisuuden verhojen takana. Totuus on tämä:
Van Nistelrooy ei pelkää tuhoa. Hän pelkää vain, ettei saa rakentaa uutta.
Ja juuri nyt Leicester seisoo kuin kaksipäinen jumala Janus — toinen katse menneisyyden menestyksessä, toinen alkavan uudelle aikakaudelle. Mutta kumpaan suuntaan kallistuu?
Päätös läheni.
Kuten suuret draamat konsanaan, tämäkin kaipaa loppunäytöstä.
Mutta toivokaamme, että tämä ei ole loppu — vaan prologin viimeinen sivu. Seuraava luku on vielä kirjoittamatta.