Antoine Lemarié – Suomen jalkapallon tarinankertoja ja tuntematon tähti

Antoine Lemarié – Suomen jalkapallon tarinankertoja ja tuntematon tähti

On olemassa pelaajia, jotka syöksyvät kentälle loistaakseen – ja niitä, jotka loistavat pelkällä läsnäolollaan, vielä ennen kuin pallo on edes potkaistu. Antoine Lemarié kuuluu jälkimmäisiin. Ranskalainen vaeltaja, dokumentoija, videokertoja ja pallotaituri ilman maata, mutta sydän täynnä tarinoita. Hän on kuin kenttien Orfeus: kulkee varjojen läpi, laulaa kameralle ja vie meidät mukanaan toiseen todellisuuteen – sinne missä suomalainen muovimatto kimmeltää kuin Versailles’n palatsin kristallit.

Ei ole liioittelua sanoa, että Lemarié on Suomen jalkapallokenttien tunnetuin tuntematon. Mies, joka ei löydy urheiluruudun otsikoista, mutta jonka videot keräävät enemmän katselukertoja kuin monen Veikkausliigaseuran viralliset sivustot. Hän on Kuopion Palloseuran reservijoukkueen, KuPS Akatemian, pelaaja. Pelaa Ykkösessä. Mutta hänen voitto-osumansa JJK:ta vastaan ei ollut vain maali – se oli sävel, jonka kaikua voi kuulla vielä kentän ulkopuolellakin.

Kuka on Antoine Lemarié?

Voi olla, että et ole koskaan nähnyt häntä suorassa lähetyksessä, et ole lukenut hänen nimeään Huuhkajien ryhmityksessä tai nähnyt häntä lehtien kansissa. Siinä missä monet urheilijat rakentavat uraa näkyvyyden kautta, Lemarié rakentaa näkyvyyttä uransa kautta.

Sinivalkoinen kuplahalli, jonka seinät ovat kohmeiset ja iltaisin hiljaiset – siellä hän kuvaa vloginsa. Kamera on paikallaan, ja ääni nytkähtää: ”Tervetuloa arkeen, joka ei yllä samettisiin bolideihin tai kultaisiin pukukoppeihin.” Kuvat eivät ole siloteltua todellisuutta. Ne ovat lunta kolavia pelaajia, tauoilla juotuja kahvikupillisia, bussimatkoja halki loskaisien maanteiden. Se, mitä Lemarié tarjoaa – on rehellisyyttä. Eikä kukaan voi vastustaa rehellisyyttä, kun se on verhottu karismalla.

Hänen YouTube-kanavallaan on 2,3 miljoonaa katselukertaa. Se on miltei miljoona enemmän kuin KuPSin omalla virallisella tilillä. Kanavalla on 32 000 tilaajaa – enemmän kuin monella suomalaisella viihdepelin kruunupäällä. Myös TikTok raksuttaa ja Instagramissa päälle sata kommenttia per päivitys.

Nuo luvut eivät kuitenkaan ole vain numeroita; ne ovat yhteys. Lemarién pelitallenteet eivät ole pelkkiä maaleja ja harhautuksia. Ne ovat tarinoita kaduista, kitkasta, kulttuureista ja kenties myös katoavaisesta haaveesta.

Matka halki kenttien ja kameran linssin

Lemarié ei ole aloittelija. Hän on pelannut Kambodžassa, Kreikassa ja RoPSissa. Ja siellä, Rovaniemellä, tapahtui jotain pysyvää: nousu uuteen Ykköseen. Silloin, vuoden 2023 torjuvan kevään jälkipuolella, hän tallensi jokaisen ottelunsa, jokaisen harjoituksen. Pelaajat ja valmennus ovat kiittäneet:

”Se on meidän yhteinen tarina”, Lemarié sanoo ja katsoo sivuun – siellä kai on näky, jota vain hän näkee, tulevaisuus ehkä. ”Ne videot eivät ole pelkkää markkinointia. Ne ovat elämäni päiväkirja.”

Ja silti, mitä tekee Lemarié, kun sosiaalisen median ja urheilun hauraalla rajapinnalla pitäisi valita?

”Jalkapalloura on aina ensin. Kaikki muu tulee sen jälkeen.”

Ei sovi unohtaa, että Lemarié leikkaa videonsa yksin. Hänen julkaisunsa ei ole tuotantoyksikön käsialaa – se on pelaajan, joka valitsee saksansa pelin jälkeen eikä vain kentällä.

”Tiedän, että pelaajilla on paljon aikaa. Jotkut käyttävät sen Netflixiin tai pelaavat pleikkarilla. Minä editoin. Se on tapa käyttää aikani luovasti.”

Häneltä kysytään henkilöbrändistä – aiheesta, joka rikkoo monen urheilijan mielen. Lemarié vastaa:

”Luulen, että olen videoillani juuri se ihminen kuin oikeassa elämässäkin. Toki sopimukseni kautta edustan seuraa – ja siihen liittyy vastuu. Mutta minua ei aja show – vaan tarve kertoa totuus.”

Poika Parisista – kenttien kulkuriksi

Parisii, Pariisin liepeillä kasvanut poika – tuhansien muiden lapsien joukossa, mutta eri tavalla rohkea. Hän ei päätynyt Ligue 1:n loisteeseen, vaan tahtoi nähdä, miltä futis näyttää, kun siitä riisutaan kruunut ja kultajalkineet. Hän ei kaipaa tähtistatusta, eikä osta seuraajiaan – ne tulevat, koska tarina tulee ensin.

Ehkä juuri siksi hän edustaa jotain syvästi suomalaisen jalkapallon ydintä:

  • Nöyryyttä
  • Tilaa unelmille
  • Risteäviä kohtaloita
  • Lumisia stadioneita
  • Kertojan ääntä kentän laidalta

Näissä maisemissa pelaaja ottaa kameran käteen ja kertoo maailmalle, mitä kentällä oikeasti tapahtuu. Ei kiilloteltuna, ei vääristeltynä, vaan karheana kudelmana toivosta.

Päivä elämästä – universumi kuplassa

Lauantaina Lemarié astuu jälleen kentälle. Vastassa KPV. Ja jossain ajassa, bussin värinässä tai kuplahallin varjoissa, uusi video syntyy hiljaa. Sen otsikko saattaa olla: ”Päivä elämästäni jalkapalloilijana.” Mutta sen sisältö on jälleen kokonainen universumi.

Antoine Lemarié – tunnetuin tuntematon. Mutta ehkä hän ei olekaan vain pelaaja. Ehkä hän on legenda, joka vielä odottaa lopullista värssyään.