Liverpoolin mestaruusjuhla syttyi iloon ja liekkeihin – Voiton varjopuolet paljastuivat yössä
Julkaisupäivä: 27.5.2025
Kirjoittanut: Aino-Kristiina Halmesmäki
Trauman ja toivon yö Liverpoolissa
Liverpoolin yössä sykki tuhansien kurkkujen laulu – ääni, joka kaikui toivon ja voiton yhteisestä kadenssista. Anfieldin kenttä hehkui kuin antiikin areena, ja keskellä tuota valojen kirkkautta nousi punainen keisari takaisin valtaistuimelleen: Liverpool Football Club kruunattiin Englannin mestariksi.
Mutta kaiken huuman keskellä loisti myös katkera sävy. Se, mikä piti olla puhtaaksi riemuksi kietoutunut yö, tahrautui. Ilo sai rinnalleen kivun, liekin muodossa – arvaamattoman ja vaarallisen.
Savun takana – juhlan toinen puoli
Sunnuntaina juhlitussa mestaruusillassa 17 ihmistä loukkaantui, kun väkijoukkoon iski kaoottinen voima. Soihdut, nuo tuttuuden ja fanikulttuurin liekehtivät symbolit, kääntyivät ihmisiä vastaan. Poliisi, ylikonstaapeli Chris Barnesin johdolla, joutui väliin tilanteessa, jossa juhlan ilo vaihtui elämän turvaamiseen.
- 17 loukkaantunutta
- Useita kiinniottoja soihtujen vuoksi
- 4 droonia takavarikoitu, rikkoen lentokieltoa
Chris Barnes tiivisti tilanteen yksinkertaisesti mutta voimakkaasti: “Kenenkään ei pitäisi loukkaantua toisen holtittoman käytöksen vuoksi.” Juuri tässä piilee pelottava paradoksi – juhla, joka satuttaa.
Hallittu vai hallitsematon riemu?
Liverpoolin mestaruusjuhlat muuntuivat matkan varrella suunnitellusta paraatista rajattomaksi kansanjuhlaksi, jolla oli enemmän yhteistä Dionysoksen hurmoksen kuin Rooman triumfien kanssa. Ihmisten kaipuu vapauteen, irtiotto järjestyksestä, sai loimunsa liekkeihin.
Paraatista tuli kuin sielunkulku helvetin porteilla – villi, vaarallinen ja arvaamaton. Mikä osa meistä kaipaa kaaosta kesken kirkkaimman juhlan?
Modernin myytin pimeä puoli
Jalkapallo on muuttunut 2000-luvun mytologiaksi. Meidän sankarimme eivät kanna haarniskaa, vaan pelipaitaa. Salah, Alexander-Arnold, Klopp – he ovat aikamme Herakseita. Mutta kuten kaikki myytit, tämäkin vaatii uhrinsa.
Kreikassa juhlittiin vuohen verellä – nykyään uhreiksi joutuvat ihmiset. Seitsemäntoista nimeä ensiavussa, yksi poliisijohtaja, jonka muistot eivät katoa.
Voimmeko juhlia turvallisesti?
Tulevat mestaruudet asettavat meille kulttuurisen haasteen:
- Voimmeko juhlia ilman väkivaltaa?
- Voimmeko iloita ilman toisten kärsimystä?
- Voimmeko juhlia muistavin sydämin – ei vain voittoa vaan toisiamme?
Ylikonstaapeli Barnes ei pyrkinyt estämään juhlaa. Hän kantoi mukanaan muistutuksen: voitto ei oikeuta unohtamaan. Se haastaa muistamaan – niitä, jotka tekivät sen mahdolliseksi – ja niitä, jotka kärsivät sen seurauksena.
Viimeinen liekki – muistamisen tuli
Tämä mestaruus jää historian kirjoihin – mutta ei vain mestaruutena. Se jää elämään myös liekkinä, joka poltti syvemmälle kuin ihoon. Juhlasta tuli peili, johon Liverpoolin on katsottava: miltä näyttää ilo ilman vastuuta?
Lopulta Demeterin kyynel jäi kentän alle. Kuiskaamaan, että ei juhlasta pidä tulla uhraus. Se voi olla valkeutta ilman tulta. Rakkautta ilman arpia.
Liverpool – mestari veressä ja valkeudessa.
Toivottavasti seuraavat juhlat eivät tarvitse soihtuja liekkeineen,
Vaan pelkästään rakkautta väreineen.