Tuchelin Rohkeat Valinnat: Englannin Maajoukkueen Uusi Suunta

Jossain jalkapallon ja mytologian leikkauspisteessä, siellä missä pallon potkaisu voi muuttaa historian kulkua ja valmentajien päätökset muistuttavat kuninkaiden ratkaisevia sodanjulistuksia, Thomas Tuchel on tehnyt valintansa. Hän, Englannin maajoukkueen arkkitehti, seppä, jonka on taottava joukkuettaan kohti tulevia haasteita, on pudottanut Tino Livramenton kokoonpanosta ja nostanut hänen tilalleen Jarell Quansahin. Samalla Anthony Gordonin kohtalo on sinetöity, hänen tilalleen kutsuttu Morgan Gibbs-White tuo uuden variaation keskikentän taistelukentälle.

Mutta nämä eivät ole vain nimiä ottelupöytäkirjassa. Ne ovat kohtaloita, tarinoita, jotka muovautuvat jokaisella valinnalla, jokaisella peliminuutilla, jokaisella kiihkeällä hengähdyksellä stadionin loisteessa.

Livramenton pudotus – petollisen kohtalon isku

Tino Livramento oli mukana, mutta ei mukana. Hän seurasi perjantai-iltana Albanian ja Englannin välistä ottelua vaihtopenkiltä, valmiina, sähköisenä, odottaen minuuttiensa saapuvan. Mutta aikaa ei tullut, eikä sillä ollut aikomusta tulla. Nyt, vain muutama päivä myöhemmin, hän ei ole enää osa 23 pelaajan ryhmää. Oliko hänen poistumisensa ennalta kirjoitettu? Vai oliko kyse siitä armottomasta päättämättömyydestä, joka vainoaa valmennusjoukkoa, kun he joutuvat rajallisten paikkamäärien vangeiksi?

Livramenton tilalle nouseva Jarell Quansah merkitsee Tuchelin selkeää suuntaa – hänen Englannillaan on löydettävä tasapaino ennen suuria taisteluita. Tämä ei ole hetki kokeiluille tai epäröinnille. Joskus yksi pelaaja putoaa, jotta toinen voi nousta.

Gordonin epäonni ja Gibbs-Whiten tilaisuus

Anthony Gordon on saanut tuntea kohtalon kylmän kosketuksen. Viime ottelussa loukkaantuneena hän joutuu jättämään maajoukkueleirin kesken ja palaa Newcastlen vahvuuteen. Hänen paikalleen saapuu Nottingham Forestin Morgan Gibbs-White, keskikentän taikuri, jonka peliäly levittäytyy kentälle kuin taidokkaasti maalattu fresko.

Mutta miksi juuri Gibbs-White? Mikä viesti valinnassa piilee? Gibbs-White on nostalgian ja toivon ruumiillistuma, pelaaja, jota on kaavailtu suurten hetkien arkkitehdiksi. Kenties Tuchel näkee hänessä potentiaalin, jota Gordonin varjo oli estänyt loistamasta.

Tuchelin aikakausi – rakentajan dilemma

Nuorilla taistelijoilla voi olla lahjakkuutta, mutta Tuchel on tehnyt selväksi: ”Meidän on tärkeää löytää seuraavan 16 kuukauden aikana oikea joukkue, ei 26 lahjakkainta pelaajaa.” Tämä on periaate, joka on veistetty teräksestä, opinkappale, jonka avulla hän aikoo kohottaa Englannin tuleviin haasteisiin.

Maajoukkue ei ole kokoelma yksilöitä, vaan sinfonia, jonka jokaisen sävelen on osuttava täydellisesti kohdalleen. Se on kuin legendaarinen sotajoukko, jota ei johdeta pelkästään aseilla ja voimalla, vaan strategialla ja harkinnalla.

Tämä Englannin joukkue ei ole vielä valmis. Rakenne on keskeneräinen, jalokivi on vielä hiottavana. Mutta ottelut, kuten illan kohtaaminen Latviaa vastaan, ovat aikoja, jolloin tämä rakennusprosessi kiihtyy, jolloin kohtalot kietoutuvat toisiinsa, jolloin mahdollisuudet ja epäonnistumiset punoutuvat yhdeksi suureksi kertomukseksi.

Yksi ottelu, mutta monta merkitystä

Illan ottelu Latviaa vastaan on pintaansa syvempi. Se ei ole vain kolme pistettä tilastojen syövereissä, ei pelkästään yksi merkitsevä askel MM-karsintojen polulla. Se on koe Englannin nykytilasta, testi siitä, onko tämä ryhmä matkalla kohti suuruutta vai edelleen etsimässä omaa sieluaan.

Livramenton poissaolo, Quansahin läsnäolo, Gibbs-Whiten tilaisuus – nämä ovat värejä tässä suuremmassa mosaiikissa, jossa Englanti kirjoittaa omaa tulevaisuuttaan. Kuinka nämä ratkaisut lopulta heijastuvat kentälle? Kuka nousee illan sankariksi, kuka jää tarinan unohdetuksi kappaleeksi?

Kun pilli soi illan viimeisen kerran, vastaus tulee olemaan selkeämpi. Mutta kuten mytologioissa, kohtalo ei aina paljasta itseään välittömästi. Se odottaa, kehittyy, muovautuu ajassa – aivan kuten jalkapallo itse.