Huuhkajien Uusi Aikakausi Alkoi Kompuroiden – Mitä Seuraavaksi?
Kun Palloliitto nimitti tanskalaisen Jacob Friisin Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi tammikuussa 2025, ilmassa oli toiveikkuutta. Uusi nimi, uusi ajattelu ja mahdollisuus kääntää Huuhkajien kurssi pitkäaikaisen päävalmentajan Markku Kanervan aikakauden jälkeen. Nyt, vain kaksi MM-karsintaottelua myöhemmin, optimismi on haihtunut kuin keväinen aamukaste.
Huuhkajien alku MM-karsinnoissa on ollut kaikkea muuta kuin vakuuttava. Avausottelussa Suomi tuskaili Maltaa vastaan, mutta onnistui vaivoin raapimaan 2–1-voiton. Toisessa ottelussa tuli kuitenkin jo ensimmäinen pettymys: Suomi menetti kahden maalin johtonsa ja jäi lopulta 2–2-tasapeliin Liettuaa vastaan. Kun otetaan huomioon, että Huuhkajat pelasi kaksi FIFA-rankingin häntäpäähän kuuluvaa joukkuetta vastaan, starttia voi pitää pelottavan heikkona.
Valmennusmuutoksen vaikutukset – tai niiden puute
Palloliitto perusti Kanervan erottamisen heikkoihin tuloksiin ja pelilliseen stagnaatioon. Kanervan alaisuudessa Huuhkajat kyykkäsi Nations Leaguessa täysin ja päätti vuoden 2024 synkkään tappioputkeen. Lopulta muutos katsottiin välttämättömäksi.
Friisin palkkaamisen piti olla piristysruiske. Hänellä oli kaksi kuukautta aikaa valmistella joukkuetta karsintoihin, ja ensimmäisten raporttien perusteella pelaajisto oli innoissaan. Glen Kamarakin hehkutti, miten pääsee vihdoin omalle pelipaikalleen.
Mutta mitä saatiin kentällä? Pelin alku Liettuaa vastaan oli lupauksia herättävä, mutta se osoittautui vain harhaksi. Heti ensimmäisten haasteiden myötä Suomi valahti takaisin samankaltaiseen aneemisuuteen, joka leimasi joukkueen peliä Kanervan viimeisinä kuukausina.
On toki ymmärrettävää, että uuden valmentajan ajattelun sisäänajo vie aikansa. Mutta rehellisesti sanottuna Friis ei saanut muutaman harjoitussession ja parin ottelun aikana aikaan mitään konkreettista edistystä. Palloliitto ei halunnut odottaa Mika Lehkosuota, mutta hyväksyi Friisin apuvalmentajan Lars Stensgaardin myöhäisen liittymisen leiriin. Samalla joukkueen maalivahtivalmennus jäi vajaaksi, mikä on huolestuttavaa. Päävalmentajaksi pestissä on kiire, mutta avustajilla ei – ristiriita on ilmeinen.
Samat ongelmat, eri valmentaja
Jos Huuhkajien peli ylipäätään kehittyi jollain osa-alueella, niin ehkä laitojen hyödyntämisessä. Muuten tutut ongelmat eivät ole häipyneet mihinkään:
- Pelin laatu aaltoilee
- Itseluottamus murenee vastoinkäymisten myötä
- Kyky hallita otteluita kokonaisten 90-minuuttisten ajan puuttuu
Toki voidaan argumentoida, että peliä ei ollut mahdollista saada valmiiksi kahdessa kuukaudessa. Mutta siinä piilee kansainvälisen futiksen realiteetti: aikaa ei yksinkertaisesti ole. Kansallisten sarjojen valmentajilla on viikkoja ja kuukausia rakentaa pelitapaa, mutta maajoukkuetasolla ratkaisut pitää tehdä nopeammin. Jos mitään ei tapahdu kahdessa kuukaudessa, mitä voidaan oikeasti odottaa seuraavan kahden aikana?
Toivo ja todellisuus
MM-karsinnat polkaistiin käyntiin otteluilla, joiden piti olla Suomelle helpoimmat. Malta ja Liettua olivat lohkon selvästi heikoimmat lenkit paperilla. Silti Huuhkajat tarvitsi Maltaa vastaan onnea ja Liettuassa homma suli täysin kesken kaiken.
Nyt edessä siintävät kovemmat haasteet: kesäkuun karsintaikkunassa Suomi kohtaa Hollannin ja Puolan kotiotteluissaan. Siinä vaiheessa pelillisten kysymysten on jo pakko olla ratkaistu – tai vaihtoehtoisesti Friisin vaikutusvalta alkaa nopeasti murentua.
Kanervan lyttääjät hosuivat omalla tavallaan, mutta nyt lienee syytä ottaa hieman maltillisempi ote Friisin arviointiin. On sanottava rohkeasti ääneen: alku on ollut surkea. Se kuherruskuukausi, jota odotettiin, jäi olemattomaksi. Nyt jäljellä on vain työtä, työtä ja vielä kerran työtä.
Jacob Friisin pitää löytää nopeasti tapoja saada joukkueensa pelaamaan paremmin – tai muutoin Huuhkajien MM-unelma on ohi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.