Cristiano Ronaldon dramaattinen ilta – Pilkulta pettymykseen, mutta toivo elää
Aurinko oli juuri ehtinyt sulautua Atlantin ulapan taakse, kun Lissabonin Estádio da Luzin kirkkaat valot leikkasivat pimeyden kuin myyttisen Excaliburin terä. Tässä pyhätössä, jossa historiaa on tehty ja legendoja on syntynyt, Portugali astui ruohomatolle kantaen koko kansakunnan unelmia harteillaan. Kansojen liigan puolivälieräottelun toinen osa, vastassa jäisen rauhallinen Tanska, edessään vuori kiivettäväksi – yhden maalin takamatka, yhden unelman etäisyys finaalitouhuista.
Ja kukapa muu nousisi tarinan päähenkilöksi kuin mies, jonka nimi on syöpynyt jalkapallohistorian marmoriin ikuisiksi ajoiksi. Cristiano Ronaldo. 40-vuotias, ikääntymisen lakeja uhmaava, Portugalin kirkkaimpana tähtenä yhä loistava hahmo. Mutta jokaisella sankarilla on hetkensä – ja jokaisella jumalalla, olkoon kuinka maallinen tahansa, hetkensä heikkous.
Synti ja sovitus – Ronaldo kohtaa demoninsa
Ottelu oli vasta polkaistu käyntiin, kun karma, kohtalo tai yksinkertaisesti kokemus johdattivat Ronaldon juuri sinne, missä hän on tottunut ratkomaan kohtaloita. Kuudes peliminuutti – nopea vääntö rangaistusalueella, kaatuminen, tuomarin päättäväinen vihellys. Pilkku. Stadion pidätti hengitystään. Portugalin kapteeni käveli rauhallisesti kohti rangaistuspistettä, kuin gladiaattori vuosien takaa astelemassa Colosseumin areenalle, tietäen, että yhdellä ainoalla liikkeellä hän voi muuttaa historian kulun.
Mutta vastassa seisoi Kasper Schmeichel – tanskalaisen jalkapallon kivikasvo, vartiomies viimeisenä tuonelan portilla. Ronaldo asetti pallon, otti tutun askeleensa, pysäytti hetkeksi, veti jalkansa taakse, laukoi…
Ja sitten maailma pysähtyi.
Schmeichel oli kuin Odysseuksen juonikas mieli, lukenut vastustajansa eikä horjunut. Hän sukelsi oikeaan alanurkkaan ja torjui laukauksen kuin muinainen soturi lyöden vihollisensa iskun. Ronaldon ilme muuttui sekunnin murto-osassa – oli kuin kohtalon langat, jotka hän oli ikänsä punonut itselleen, olisivat hetkeksi luiskahtaneet hänen sormiensa välistä.
Tanska horjahtaa omalla miekallaan
Portugalin hyökkäykset vyöryivät ensimmäisellä puoliajalla kuin Apollon valaisema myrsky, mutta Tanska, tuo viikinkihenkeä uhkuva puolustusmuuri, seisoi vahvana. Silti, kuten myyteissä usein käy, suurimmat tragediat eivät ole vihollisten keihäitä vaan omia kohtalokkaita virheitä.
Kun pelikello tikitti kohti taukoa, Bruno Fernandes lähetti kulmapotkun rangaistusalueelle – ja tanskalainen Joachim Andersen nousi korkeimmalle. Mutta aivan kuten antiikin draamoissa sankari saattaa kompastua juuri omaan ylpeytensä kuiluun, pallo ei löytänytkään suomalaisten maalilauluista tuttua verkkoa, vaan väärän osoitteen. Andersen puski pallon suoraan omaan maaliin ja hiljensi hetkeksi Tanskan kannattajakatsomon.
1-0 Portugalille, 1-1 yhteismaalit.
Mitä seuraavaksi?
Toinen puoliaika oli vielä edessä. Estádio da Luzin iltaelämä sykki jännitystä, adrenaliini oli tiheää kuin meri myrskyn kynnyksellä. Ronaldo tiesi, ettei yksi epäonnistuminen määrittäisi häntä – kuten antiikin sankarit, hän on totuttautunut kompastelemaan vain noustakseen entistä vahvempana.
Mutta kohtalo, tuo jalkapallon kylmä, laskelmoiva jumalatar, ei ollut vielä heittänyt viimeistä noppaansa tämän illan tarinaan. Pudotuspeliotteluissa on vain ohuita rajaviivoja kunnian ja lamauttavan pettymyksen välillä. Vielä oli hetkiä, joissa uudet sankarit voisivat astua framille.
Portugalin on pysyttävä tarkkana. Tanska on jo osoittanut kestävyytensä, ja nyt Kansojen liigan kohtalo lepää yhden ainoan puoliajan varassa.
Ja kuka tietää – ehkä juuri tuo missattu rangaistuspotku on kuin siemen, joka kasvattaa myrskyä. Ehkä juuri Ronaldo, lyötynä mutta ei murrettuna, palaa toiselle jaksolle tuoden mukanaan koko sen raivokkaan päättäväisyyden, jota vain todelliset mestarit kantavat sydämissään.
Yksi asia on kuitenkin varma: tämä ottelu ei ole vielä ohi. Vielä on kirjoittamatta viimeinen kappale tästä tarusta, joka elää aikakirjoissa pitkään senkin jälkeen, kun stadionin valot sammuvat ja yön sumu laskeutuu hiljaa Lissabonin ylle.