Dean Huijsenin huikea nousu jalkapallotähdeksi – Bournemouthista Euroopan huipulle
Valon viilto halkoo vihreän kentän kuin Apollo olisi jälleen heittänyt keihäänsä kohti taivasta. Bournemouthin Vitality Stadium ei kenties ole Olympoksen temppeli, mutta siellä, keskellä sumuista englantilaista kevättä, on syntynyt tarina, joka on enemmän eepos kuin urheiluraportti. Sen protagonisti ei kanna miekkaa tai riimukirjettä, vaan pelinumeroa 33 – ja hänen nimensä on Dean Huijsen.
Niin kuin antiikin sankarit ennen häntä, Huijsen on saapunut kaukaa. Juventus kasvatti tämän pitkän (säikeisen kuin Odysseuksen ajatus) puolustajan, ja Englantiin hän saapui kuin tulenkantaja. Vasta 19-vuotiaana, mutta pelaajana, jonka katseessa on elettyjen aikojen varjo ja pelissä kertyneiden taisteluiden arvet – sysäys, joka sai Andoni Iraolan, Bournemouthin päävalmentajan, noussemaan seisomaan penkin reunalle kuin Spartassa konsanaan.
“Ei, emme yllättyneet,” Iraola sanoi BBC:n Guillem Balaguelle, mutta hänen äänensäväri paljasti enemmän kuin sanat uskalsivat myöntää. Hänessä puhui mies, joka on nähnyt, kuinka myrskyn sisään kätkeytyy muoto – ja kuinka vasken hehku muuttuu kullaksi.
Ensimmäinen näyttämö: Nottinghamin yö
Vastassa oli Chris Wood, lihaksikas ilmataistelija, joka on saanut monet puolustajat horjumaan. Mutta Huijsen seisoi, ja seisoi lujana. Hän oli portinvartija, joka ei kääntynyt, ei polvistunut.
“Silloin tiesimme,” sanoo Iraola. “Hän oli valmiimpi kuin odotimme.”
Ja siitä lähti matka –
- 27 ottelua
- 2430 minuuttia
- kymmeniä torjuttuja hyökkäyksiä
- ilmatilan herruutta
- peliavaamista jalalla, joka ei epäröi
Tilastot kertovat vain murto-osan siitä, mistä tässä todellisuudessa on kysymys – kuten runouskin, kauneus piilee rivien väleissä.
Huijsen – Pelin arkkitehti
Dean Huijsen ei ole pelkästään puolustaja. Hän on strategi, salin arkkitehti, joka näkee nappuloiden sijasta liikkeet, rytmin, harmonian. Hänen pelissään on musiikkia – enemmän Beethovenia kuin poppia – ja jokainen liike käy vuoropuhelua vastustajan kanssa.
Ei ihme, että myös Espanjan jalkapalloliitto astui kehään ja kutsui nuorukaisen Kansojen liigaan pelaamaan Hollantia vastaan. Kaikessa ironisuudessaan, vastassa oli hänen syntymämaansa; kuin kohtalon runoilema tilanne: syntynyt kehitykseen – lunastettu suurempaa tarkoitusta varten.
A-maajoukkuedebyytti – täydellinen kohtaus
Huijsenin debyytti A-maajoukkueessa ei ollut hetken välähdys, vaan täysimittainen kohtaus – kuin kohtaus Troijan muurien juurella. Espanjan pelipaidassa hän seisoi kylmässä kevätillassa kuin pronssinen soturi. Hän ei ollut siellä vain sen vuoksi, että oli ”lupaava”. Hän seisoi siellä, koska hän kuului sinne.
“Hän olisi löytänyt tiensä huipulle missä tahansa. Mutta meille tämä on palkinto.” – Andoni Iraola
Kaikessa loistossaan tämä on myös valmentajan ja pelaajan välinen side, jonka kauneus piilee luottamuksessa – siinä pyhässä uskossa, jossa kokeneempi ottaa nuorempansa siipien suojaan, mutta ei koskaan kahlitse.
Real Madrid tuo kaukaiset tuulet
Huijsenin potentiaali ei ole vain Bournemouthin salaisuus enää. Real Madrid on kääntänyt katseensa kohti Englantia, ja huhut liikkuvat kuin aavemaiset tuulet Segoviaan asti. Mutta ennen siirtonäytelmiä on vielä opettavaista aikaa. Kehityksen tie ei ole suora, eikä mikään kuulu varmuudella kenellekään.
Mutta jos Huijsen on jotain jo nyt todistanut, niin sen, että hän tietää sen itse.
Illan taistelu – FA Cupin puolivälierä
Illalla, kun Bournemouth kohtaa Manchester Cityn FA Cupin puolivälierissä, maailma pysähtyy hetkeksi tarkkailemaan. Pep Guardiolan tähdet saapuvat, mutta stadionin savussa on jotain tuttua, jotain ikiaikaista.
Kentän laidalla seisoo mies, jonka silmissä näkyy historian heijastus – nuorukainen, joka on valmis kohtaamaan jättiläiset.
Sillä vaikka Huijsen on vielä nuori, jokainen hänen askelensa muistuttaa meitä siitä, että myös legendat olivat joskus vasta poikia – ja että sankarit syntyvät, eivät pelkästään jalosukuisuudesta, vaan tahdosta kulkea kohti pelkoa – ja siitä läpi.
Tulevat vuodet – legenda vai satu
Bournemouthin numero 33 ei ehkä ole vielä Valioliigan ikonien joukossa. Mutta jos historia on opettanut meitä mitään, se on tämän:
- Tulevat vuodet eivät määrity vain kyvyillä
- Vaan tarinalla, jonka pelaaja itse kirjoittaa
Ja Dean Huijsen on jo aloittanut – sivu kerrallaan, loistossa ja hämärässä.
Kirjoittaja: Aino Kaskela
Syntynyt Kuopiossa, kasvanut Kalevalan tarinoiden äärellä. Kirjoittaa urheilusta kuin se olisi suurta runoutta – koska juuri sitä se on.