Erling Haalandin Seitsemän Viikon Tauko – Miten Manchester City Sopeutuu Ilman Tähtiään
Tuntuu siltä, kuin joku olisi sammuttanut stadionin valot keskellä korkeinta huutoa. Illan kahina vetäytyy pimeyteen, ja hiljaisuus nousee kuin verho juuri ennen tragedian toista näytöstä. Muistot siitä yhdestä hetkestä, jolloin Erling Braut Haalandin nilkka kääntyi säälimättömästi Bournemouthin kentällä, ovat piirtyneet jalkapallomaailman tajuntaan kuin ukkosenjyrähdys kirkkaalta taivaalta.
Näin alkaa tarina pelkistä lihaksista ja luista, jotka kantavat yli-inhimillistä painetta. Tarina nuorukaisesta, jolla on viikinkien nimi, skandinaavien veri ja salamannopea askel. Tarina, joka nyt pysähtyy – ei lopullisesti, mutta riittävän pitkäksi aikaa, että taivas ehtii synkistyä.
Seitsemän viikon varjo
Guardiola seisoi lehdistötilaisuudessa kuin vanha kenraali romahduksen partaalla ja yritti pitää äänensä vakaana. Hänen sanansa eivät olleet sanoja – ne olivat haavoja.
- “Viidestä seitsemään viikkoon,” hän sanoi, kuin kuiskaten hautakiven kirjaimia.
- “Toivottavasti hän on kunnossa kauden lopussa.”
Seitsemän viikkoa. Seitsemän pimeää yötä. Seitsemän askelta kohti epävarmuutta. Numero, joka kantaa mukanaan satojen miljoonien unelmia – fanien, valmentajien, pelaajatovereiden, jopa sponsorien. Se ei ole vain aikajakso. Se on rituaali. Kuten Odinin kärsimys maailmanpuussa – uhraus tietoa, viisautta ja paluuta varten.
Haalandin poissaolo on kuin jättimäinen, puuttuva palanen shakkilaudalta. Kuningas ei ole kaatunut, mutta hän on kätkeytynyt linnoitukseensa, ja hänen läsnäolonsa puuttuminen saa jokaisen muun liikkuvan osan haparoimaan. Cityn koneisto, tarkkuudesta tunnettu, menettää nyt sen voimanhehkunsa, joka tunnetaan nimellä ”Haaland-efekti” – räjähtävä liike, eläimellinen vaisto, maalien loputon virta.
Kun numerot jäävät varjoon
21 maalia Valioliigassa. 30 maalia kaikki kilpailut mukaan lukien. Numerot eivät tee oikeutta sille, mitä kentällä tapahtuu, kun pelko väistyy ja toivo ottaa muodon – ja tuo muoto on Erlingin 194 cm korkea keho, joka liikkuu kuin luonnonvoima.
Mutta nyt tuo voima on poissa. Ja jalkapallon maailma, alati julma ja arvaamaton, vaatii uusia sankareita astumaan esiin.
Omar Marmoush, nimi, joka kuulosti aiemmin kuin hiljainen kuiskinta, muuttuu nyt kaiuksi koko Etihadilla. Egyptiläinen, joka saapui Frankfurtista talvisessa siirtoikkunassa, on tehnyt jo neljä maalia seitsemässä ottelussa.
- Ei Haalandin painetta harteillaan – vielä.
- Harmaat pilvet antavat tilaa nousta.
- Mahdollisuus nousta ukkosten jumalaksi.
Guardiolan tuulenviesti
Pep Guardiola on ennenkin tanssinut hauraan viivan päällä. Hän on säveltänyt mestaruussinfonioita ilman tähtiään, rakentanut kalevalaisia koneistoja ilman Väinämöisen viisauksia. Hän ymmärtää, että peli ei ole vain taktiikkaa – se on tunnetta. Ja juuri nyt tunne on kaikkea muuta kuin varmuutta.
“Meillä ei ole toista Haalandia. Me tiedämme sen,” hän sanoi, katseessa painoa, jota ei voi mitata. ”Mutta me olemme löytäneet vuosien varrella erilaisia tapoja sopeutua.”
- Teko kerrallaan.
- Ottelu kerrallaan.
- Sielu kerrallaan.
Se, että seuraava ottelu on Leicesteriä vastaan, ei muuta mitään – eikä se muuta kaikkea. Sillä tässä sarjassa jokainen ottelu on taistelu, joka voi kääntää sotakertomuksen lopputuloksen. City on nyt viidentenä, vain pisteen Chelsean takana. Mutta kirkkain miekka on nyt tuppeen työnnetty.
Hiljainen laulu ja toivo
Fanit, jotka lauloivat Haalandin nimeä seiniä tärisyttävällä voimalla, ovat nyt hiljaa. Ei siksi että usko olisi sammunut – vaan siksi, että usko on siirtynyt odotukseen. Odotukseen siitä, milloin jättiläinen palaa.
Guardiola ei koskaan maininnut sanaa “epätoivo”. Hän ei voinut – ei hänellä ole siihen varaa. Hän on tarinankertoja, säveltäjä, kapellimestari joukkueelle, jonka orkesteri nyt kaipaa baritoninsa paluuta. Mutta hän myös tietää, että jokainen tragedia voi synnyttää legendan.
Haaland palaa. Ehkä seitsemän viikon kuluttua. Tai ehkä vaikuttaa peliin jo ennen sitä henkisesti: inspiraationa, varjona vastustajien mielissä, siluettina penkillä – olemus, joka muistuttaa, että ukkonen on sammuksissa, ei sammunut.
Ja kun hän palaa – voi olla, että silloin koko Manchester laulaa kuin velhojen kuoro, ja pimeän jälkeen syttyy jälleen aalto valoa.
Myös hiljaisuus kertoo
Näin myrsky kulkee, ja juuri nyt olemme sen silmässä. Haaland on hiljaa. Kenttä kaipaa hänen askeliaan. Mutta tämä on jalkapallon kiertokulkua – siitä syntyy tarinoita, joita muistetaan. Ja kun hän palaa, ei se ole vain pelaaja, joka palaa.
Se on legenda, joka jatkuu.
Ja me olemme täällä, kynä valmiina, kirjoittamassa seuraavaa lukua.
∎ Aino-Maria Saarikoski
Yksi silmä Kalevalassa, toinen Etihadilla.