Dominik Szoboszlain unohtumaton aprillipila – kännyköistä koottu patsas tarjosi naurut ja inhimillisyyttä
Joskus hetki jää historiaan pienuutensa vuoksi. Kun ei tarvitse mestaruuspystiä, lisäaikamaalia tai tuhansia katselijoita sen ikuistamiseen. Joskus riittää miehen kasvoille piirtyvä aito hämmennys – ja siitä kertova ilme, joka puhuttelee kuin hiljaa lankeava sumu Unkarin ylänkömaalla.
Liverpoolin keskikentän taikuri, Dominik Szoboszlai – tuo liekehtivän pelityylin, runollisen pallonhallinnan ja vaivattoman karisman mies – kohtasi elämänsä kenties hämmentävimmän tilanteen tiistaina, kun unkarilainen telekommunikaatioyritys päätti tehdä hänestä patsaan. Mutta ei minkä tahansa. Ei marmorin valkeaa, ei pronssin ylvästä. Ei klassisen miehekästä atleetin muotoa, vaan… jotain aivan muuta.
Patsas, joka esiteltiin julkisesti kameroiden läsnäollessa, oli rakennettu 1 200 rikkinäisestä matkapuhelimesta. Särkyneiden lasien ja särisevien piirilevyjen yhteenteko, jonka ulkoinen olemus ei etäisestikään muistuttanut Szoboszlaia. Jos tämän tarkoituksena oli kunnianosoitus, se epäonnistui lähes arkeologisella vaikuttavuudella. Mutta jos se oli kepponen, antiikin jumalat olisivat itse hymyilleet tyytyväisinä.
Kamerat välkkyivät. Yrityksen edustaja puhui juhlallisesti ”digitaalisesta taiteesta”, mutta tähden ilme – tuo yksi ainoa hetki – kalpasi kymmenelle polveilevalle selonteolle. Siinä oli kaikki: epäusko, huvittunut kiusaantuminen, hetkellisen loukkaantumisen pilkahdus – ja ennen kaikkea se epävarma hymy, jonka me kaikki tunnemme, kun emme halua pilata muiden iloa, vaikkemme ole varmoja, onko meitä juuri naurettavasti huijattu.
Szoboszlain kroppa pysyi urheilijamaisen kontrolloidussa tilassa, mutta silmät puhuivat kieltä, jota ei tarvitse kirjoittaa sanoin. Kieli on universaali: ”Tuo… ei ole minä.”
Vitsi paljastuu
Mutta kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, juoni kääntyy. Näennäisesti jäyhän hetken jälkeen futari vietiin toiseen huoneeseen, jossa hänen ystävänsä odottivat. He kysyivät suoraan:
— No Dominik, piditkö patsaasta?
Hetki, jota kukaan ei olisi halunnut todistaa väärällä mikrofonilla. Mutta Szoboszlai on rehellisyyden soturi – ei sliipattu mediakoulutuksen tuote vaan mies, joka elää kulloinkin käsillä olevan todellisuuden mukaan.
— En. Olin näin lähellä, ettei kävellyt ulos, hän sanoi ja näytti peukalonsa ja etusormensa väliä – vajaat pari senttiä pettymyksen ja livistämishalun väliä.
Sitten, aivan kuten kreikkalaisen draaman kolmannessa näytöksessä, langat kiristyivät ennen purkautumistaan. Szoboszlai palasi takaisin, kohtasi jälleen hämmästyksen salin ja hymyili vaisusti. Sitten totuus paljastettiin: kyseessä oli pila. Aprillipäivän perinteikäs, hieman lapsekas – mutta poikkeuksellisen taidokkaasti rakennettu – ansa. Ja silloin, vain sekunnin murto-osaksi, mies muuttui. Hämmentynyt katse suli, ja sen tilalle tuli leveä hymy. Se ei ollut pelkkä huojennus – se oli aidosti vapauttava nauru, se jonka tuottaa inhimillinen yhteys pilan jälkeen.
Voimme kuvitella tuon hetken kuin vanhan huvilan salin, jossa liekit tanssivat kynttilänjaloissa ja ystävät taputtavat ilosta. Dominik oli jälleen yksi heistä. Hän ei ollut enää julisteiden sankari tai stadionin johtotähti, vaan pelkkä mies epämukavassa tilanteessa – ja sen tähden me rakastamme häntä enemmän.
Modernin urheilukulttuurin kuva
Tämä tapahtuma, vaikka pintapuolisesti huvittava ja viaton, kertoo myös jotain suurempaa modernista jalkapallokulttuurista.
- Tähtiurheilijat eivät ole vain pelaajia, vaan myös markkinoinnin välineitä.
- Heidät nähdään usein ikoneina – lähes jumalankaltaisina olentoina.
- Jokainen ilme, ele ja sana pyritään taltioimaan ja käyttämään brändinrakennuksessa.
Ja silti – kaiken tämän keskellä – juuri silloin kun patsas ei muistuta sinua, huomaat ehkä helpotuksesi, ettet ole kiveen hakattu. Szoboszlain reaktio muistuttaa meitä ihmisyydestä hetkessä, jossa sitä usein kadotetaan.
Pilapatsaiden mytologia
Ja mitä taas tuohon veistokseen tulee? Se jää aikansa kummallisuuksien museoon – sinne, missä:
- Ronaldon kuuluisa epämuotoinen pronssipää,
- Zlatanin jättipatsas,
- Szoboszlain ”mobiilimuotokuva”
muodostavat kolmen pyhän hölmöläisen liiton. Mytologia saa uuden luvun. Ja Liverpoolin kenttä, tuo modernin gladiaattorin areena, saa uuden tarinan kerrottavaksi pukuhuoneiden naurahduksissa ja seuraavissa aprillipiloissa.
Ilme kertoi kaiken. Mutta aivan kuten hyvät tarinat, se jatkui vielä seuraavaan kohtaukseen.