Telmo Mannisen paluu HIFK:n sydämeen – Viiksien voimin kohti nousua Kolmosdivarissa
Yön sininen henkäys leijuu Brahenkentän yllä, mutta juuri tässä hiljaisuudessa kaikuu uuden matkan alku. Tähän kenttään, jonka pinta on nähnyt yhtä paljon tuskaa kuin unelmia, palaa Telmo Manninen – punapaidan ikuinen liekittäjä.
Koti ei ole paikka – se on tahto palata
Mannisen paluu HIFK:n päävalmentajaksi ei ole vain urheilullinen käänne. Se on manifesti. Kun hän puhuu ”kodista”, sanat saavat painonsa historiasta. Kenttä, seura, värit – ne eivät ole vain maisemia, vaan osia identiteettiä. Hänen mottonsa – ”seuran täytyy olla tietoinen valinta” – kiteyttää koko johtajuuden ytimen.
Tämä on paluu, jossa **uskollisuus** korvaa luksuksen, ja jossa jokainen komento kentällä luo uutta lukua Töölön tarinaan.
Joukkue joka ei pyydä – vaan ottaa
HIFK:n miehistö ei kilpaile palkoista, vaan pysymisestä elossa. Pelaajat, jotka tulevat treeneihin työpäivän päätteeksi, ovat rakennusaineet Mannisen mallille: kova, tosi, törmäyksissä karaistu. Joukkueen ydin ei piile taktiikassa, vaan asenteessa. “Jos viikset eivät kasva – ne kasvatetaan yhdessä,” sanoo Manninen. Tuo lause kertoo kaiken tarvittavan: ei odoteta ehtoja, tehdään olosuhteet itse.
- Intohimo kehittyy konfliktista
- Yhteishenki syntyy rajojen rikkomisesta
- Pelissä ei vain pelata – sitä eletään
“Tätä ei anneta, tämä otetaan”
Kolmosdivisioonassa rakkaus jalkapalloon on paljaimmillaan. Jokainen voitto pitää sisällään enemmän kuin vain pisteen – se on voitto epäilyksistä, realiteeteista ja roudan runtelemista haaveista. Sarjanousu on tavoite, mutta se on myös keino mitata joukkueen kantti.
- Kohtaa kenttä kuin taistelutanner
- Harjoittele kuin mestaruus olisi nurkan takana
- Kunnioita peliä, mutta älä kumarra
Mannisen filosofia on selkeä ja kurinalainen. Jalka ei nouse turhaan eikä ääni korotu ilman tarkoitusta. Taatusti – HIFK ei pyri nousuun mukavuudenhalusta, vaan tarpeesta etsiä jotain suurempaa.
Kannattajat – tarinan hiljainen päähenkilö
Yli 700 kausikorttia miesten Kolmoseen? Se ei ole harhaa, vaan fakta, joka huutaa Töölön päättäväisyydestä. Manninen kunnioittaa tätä fanien tukea enemmän kuin sanoilla voi kuvata. Heille hän pelaa, heille hän puhuu kentän laidalta.
“Yleisö ei maksa vain pelistä. He tulevat kokemaan. Meidän tehtävämme on tarjota se kokemus.”
Kannattajille Manninen on tragikoominen sankari – mies, joka tietää, ettei ole kaikki, mutta joka antaa kaikkensa. Ja kenties juuri se tekee hänestä kaiken mahdollistajan.
Taituruutta mudassa ja mediassa
HIFK:n monitasoinen valmistautuminen ei tunne sarjatasorajoja. Videopalautteet, automaattikuvaukset, pelinopeuden analyysi – tämä on maailmanluokan kurinalaisuutta aladivarien maaperällä. Mannisen pelifilosofia perustuu terveelle rajatilalle, jossa suunnitelma kohtaa intohimon, ja tekniikka sitoutuu tunteeseen.
“Kymmenen sekuntia. Se on aika, joka sinulla on, kun voitat pallon korkealla,” Manninen painottaa. “Sitä hetkeä emme koskaan hukkaa.”
Moraali ja myötätunto – kovan kuoren alla
Vaikka kentällä pelataan lujasti, pelissä on reiluuden säännöt. Manninen ei hyväksy suunsoittoa tai typeryyksiä. Kun vastustaja loukkaantuu, HIFK:n pelaajat lähettävät viestejä. Se osoittaa: tämä on kunnian peli – ja siinä on koodi.
Johtaja, leikkikaveri ja lippulaiva
Manninen ei ole vain valmentaja. Hän on koko seuran arkkitehti. Hän muokkaa pelaajia nuorista junioreista kokeneisiin miehiin, vetää perhefutiksen kentällä ja kuuntelee yötä myöten pelaajien huolia puhelimessa. Se on palvelutehtävä, joka poikkeaa jokaisesta valmennusoppaasta.
Manninen kertoo sen suoraan: “Lasten kanssa leikitään, miesten kanssa tehdään tulosta. Se on arjen kaari.”
Kohtisuora tie tuntemattomaan
Tämä matka ei ole vielä maalissa. Kolmen voiton jälkeen sarjanousu näyttää mahdolliselta, mutta ei itsestäänselvyydeltä. Syksy tuo mukanaan kylmät yöt, liukkaita palloja ja tiukkoja hetkiä. Juuri siellä velikullat erotellaan vastuksista.
PuiUa vastaan Väinämöisen kentällä kohtaaminen on silta kohti Kohtaloa – kivinen ja kaunis. Ja Telmo Manninen, tuo palavaa päätä ja lämmintä kättä yhdistävä mies, seisoo eturintamassa. Viikset, yhteishenki ja taktiikat valmiina kuin panssariyksikkö myrskyssä.
Historiaa ei kirjoiteta helpolla. Mutta joskus sen voi aloittaa tiistai-iltana, ruosteisella kentällä, verihikisten miesten muodostaessa uuden sukupolven legendoja.
Tämä tarina – se ei ole loppu. Tämä on alku.
✍️ Aino Lehto
Urheilukirjoittaja, myyttien metsästäjä – “Kaikki urheilu on tarina – minä olen sen kertoja.”