Liam Delapin kohtalonottelu lähestyy – siirtyykö nuori tähti Manchester Unitediin Eurooppa-liigan finaalin myötä
On öitä, jolloin jalkapallo hengittää raskaammin. Kentät eivät enää ole vain nurmea ja kalkkiviivoja – ne muuttuvat kohtalon näyttämöksi. Ja nyt, kun Eurooppa-liigan finaali lähestyy kuin meteori yön halki, yksi nimi on alkanut kärventyä siirtomarkkinoiden kuuman tuulen alla: Liam Delap. 22-vuotias hyökkääjä, jonka nousu Championshipin syövereistä Valioliigan parrasvaloihin muistuttaa enemmän eepoksen sankarintaivalta kuin tavanomaista pelivuorojen kerryttämistä.
Delap – tuo Winchesterin poika, jolla on jaloissaan ukkosen ääni ja säärissä kiveä halkova voima – seisoo nyt valintojen risteyksessä. Mutta tämä ei ole vain kysymys rahasta, realiteeteista tai rotaatiosta. Tämä on kysymys kohtalosta. Ja kohtalo, tuo antiikin tragedioista tuttu, riippuu yhä yhdestä illasta: 21. toukokuuta, kun Manchester United kohtaa Tottenhamin Eurooppa-liigan finaalissa.
Ei ole sattumaa, että Sky Sportsin Kaveh Solhekol viittasi juuri tähän otteluun ratkaisevana elementtinä Delapin tulevaisuudelle. Vaikka olemme nähneet, kuinka monet siirrot ratkotaan kabinettien kiillotetuissa pöydissä, tämä on toista maata. Tämä on kuin Kreikan jumalten peli, jossa yhden tiimin voitto tai tappio voi piirtää toisen pelaajan kohtalon uudelleen tähtiin.
Delap on tehnyt tällä kaudella 12 maalia Ipswichin paidassa – ei vain numero, vaan manifestaatio lahjakkuudesta, joka ei enää mahdu pienten paikkakuntien stadioneille.
- Seuraavaksi paras maalintekijä jäi kahdeksan osumaa jälkeen.
- Delap herättää kysymyksen: kuinka kauan leijona voi pysyä aitauksessa?
Manchester United tietää vastauksen. Heillä on silmät, joilla katsotaan pidemmälle kuin yksi kausi – he näkevät Delapin ei vain hyökkääjänä, vaan sylinterinä pelin moottorissa, kipinänä hyökkäyksissä, valona pitkässä tunnelissa. Mutta heidän tarjouksensa on ehdollinen. Unitedin tuleva kausi voi joko kylpeä Euroopan kirkkaimmassa valossa tai hautautua kotimaisten sarjojen karkeaan realismiin. Ja Delapin, kunnianhimoisen, tahdonvoimaisen Delapin, täytyy kysyä itseltään: kelpaako varjo, kun on maistanut auringon?
On kerrottu, että myös Chelsea ja Newcastle ovat liikkeellä – kaksi varjossa hiipivää susilaumaa, valmiina iskemään, mikäli Unitedin johdolta katoaa terä. Mutta toistaiseksi, kaikki on hiljaa ennen myrskyä. Miehiä käy ja tulee agenttien aamiaispöytiin, puhelimet värisevät ministerien tavoin kokousten alla, ja silti – lopullinen siirto on yhä kuin kirjoittamaton säkeistö runossa, jonka rytmin määrää kohtalon virsi.
Ipswichin kannattajille Delap on enemmän kuin vain hyökkääjä. Hän on toivo, tulevaisuus, syy saapua stadionille sateesta välittämättä. Mutta tämänkaltaiset tarinat harvoin päättyvät kotikaupunkiin. Aivan kuten homerisen Odysseuksen, myös Delapin kutsu kuuluu meriltä – kentiltä, joissa sekunti voi kääntää historian suunnan ja maalit säilyvät muistissa kuin rukoukset pyhäköissä.
Ja kuten antiikin draamassa, myös tässä tarinassa kaikki johtaa yhteen iltaan. Sevilla, tuntien helteessä hehkuva, toivon ja pelon leikkauspiste. Siellä ratkeaa, millaisen lukon Manchester United osaa avata: kultaista vai kuvitteellista?
Kolmekymmentä miljoonaa puntaa – siinä on hinta, mutta ei arvo. Delapin arvoa ei voi mitata taseella, vain tarinalla.
- Tarvitsee United Eurooppa-liigan voiton houkutellakseen Delapin?
- Saako Chelsea iskettyä juuri oikeaan aikaan?
- Vai ottaako Newcastle riskin – ja rakentaa uuden uhrialttarin hyökkääjälle?
Ja tuo tarina, rakkaat lukijat, on yhä kesken.
Joten jäämme odottamaan. Fanit, toimittajat, valmentajat ja varjot penkkien alla. Delap seisoo maailmansa reunalla, silmissään kaksi maisemaa: yksi punainen ja eurooppalainen, toinen sininen ja ehkä lähempänä kotia. Kumpi saa hänet? Missä hän laulaa seuraavan maalinsa säkeistön?
Yksi asia on varma – missä ikinä Liam Delapin matka jatkuu, se ei ole enää tavallinen matka. Se on saaga. Yksi niistä, joita kerrotaan myöhempinä vuosina, kun muistellaan aikakautta, jolloin jalkapallo oli enemmän kuin peli. Se oli kohtalo.
— Aino Varpunen
(”Urheilu kertoo sen, mitä runous ei tohdi sanoa ääneen.”)