Rasmus Højlundin kasvutarina Manchester Unitedissa ja Roy Keanen armoton kritiikki
Lontoon harmaiden katujen yllä leijuva hiljaisuus on kuin Manchester Unitedin nykytila – ääni, joka ei löydä säveltä. Teatteri unelmien ei enää vuoden 2024 keväässä näyttele sankaritarinoita, vaan traagisia monologeja, joiden päärooleissa rämpivät nuori hyökkääjä, ikääntyvä suurjoukkue ja yksi äänekäs entinen kapteeni.
Roy Keane – myrskyn muotokuva
Roy Keane ei tarvitse rumpujen pärinää tullakseen kuulluksi. Hänen viiltävän tarkat arvionsa eivät tuntuneet menneen ohi, kun hän hiljattain kohdisti kritiikin Rasmus Højlundiin. Keanen mukaan tanskalaispelaajasta on ”tehty tukipylväs ennen kuin betoni on ehtinyt kuivua”. Hänen kritiikkinsä kiteytyvät seuraaviin huomioihin:
- Højlund ei ole vielä valmis rooliinsa.
- Hänet olisi tullut istuttaa ensin oppipojan paikalle.
- Pelitaito ja paineensietokyky eivät kohtaa Valioliigan tason kanssa.
Keanen ääni ei ole vain kommentaattorin ääni – se on menneiden mestaruusvuosien kajaus, joka ei suostu vaikenemaan, vaikka nykyhetki seisoo rikkoutuneen strategian keskellä.
Højlund – toivo vai tragedia?
Tanskalainen Rasmus Højlund saapui Old Traffordille suurin odotuksin. 84 miljoonan euron siirtosummalla pelaajasta maalattiin tulevaisuuden sankaria. Mutta numerot kertovat toista tarinaa:
- 31 ottelua
- 4 maalia
- 0 lunastettuja unelmia
Nuorukainen ei ole saanut tuekseen sellaista hyökkäyspelistrategiaa, joka ruokkii hänen vaistojaan. Keskikentän katkoksissa ja rakenteettomissa syötöissä hän on jäänyt yksinäiseksi hahmoksi vailla rituaalia. Unitedin peli on repeilevä kehrä, joka ei solmi oikeita sidoksia maalitykin mahdollistamiseksi.
Onko vika kokonaisuudessa?
Ei ole täysin reilua ripustaa koko painetta Højlundin harteille. Manchester Unitedin tämänhetkinen asetelma näyttää enemmän oireelta kuin yksittäiseltä epäonnistumalta. Pysähdyttäkäämme hetki tarkastelemaan kokonaisuutta:
- Joukkueen puolustus vuotaa ja epäjärjestys leviää.
- Keskikenttä ei pysty rytmittämään peliä.
- Valmennusfilosofia ei kommunikoi kentille tarpeeksi selkeää rakennetta.
Tämän kaiken keskellä seisoo vasta 21-vuotias Højlund – nuori pelaaja, jolta puuttuu suojakerros ja jonka askel ei vielä kanna vastuun valtakuntaa yksinään. Onko hän peto, vai petoksen uhri?
Veri, kipinä ja viimeinen mahdollisuus
Eurooppa-liigan finaali tuo Unitedin eteen viimeisen narratiivin mahdollisuuden. Vastassa on Tottenham – toinen yskinyt jättiläinen. Jos jossain, niin kevään lempeässä Espanjassa, kaiken voi vielä kirjoittaa uusiksi.
Mitä jos juuri tämä kritiikin katse, Keanen viiltävä ääni, on se viimeinen kipinä, joka sytyttää tulen Højlundin selkärangassa? Ehkä hän ei tarvitse puolusteluja tai tekosyitä. Ehkä hänen hetkensä on vihdoin nyt – silloin kun veri, tuska ja tahto sulautuvat yhteen.
Viimeinen säe
Näytelmä ei ole vielä ohitse. Pedon naamiot voivat valua pois, ja niiden alla saattaa kohota mies – ei enää lapsi. Manchester Unitedin tragedia ei ole vielä täydellinen. Ja ehkä – vain ehkä – juuri siksi Roy Keanen sanat voivat kantaa muutoksen.
– Aino Kalastajankallio
Ajatuksin. Värein. Tulen ja jalkapallon äärellä.