Mixu Paatelaisen uusi alku jalkapallossa urheilutoimenjohtajana Skotlannissa

Kaukana siitä ajasta, jolloin Mixu Paatelaisen karisma loimusi Huuhkajien vaihtopenkillä, mutta ei kadonnut. Tuo intensiivinen liekki on syttynyt uudelleen – toisessa kynttilänjalassa. Skotlannin Edinburghin kivikaduilla alkaa uusi tarina, jonka pääroolin näyttelijä on tuttu, mutta tehtävä on täysin uusi.

Strategi vai shamaani?

Mika-Matti Paatelainen on palannut jalkapallon pariin, mutta ei entisenä valmentajana, vaan urheilutoimenjohtajana. Hänestä on tulossa rakentaja – strateginen arkkitehti, joka luo perustaa menestyvälle seuralle. Hänen uusi seuransa on Spartans FC, Skotlannin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava seura, jonka tähtäin on Championshipissä – Mixun visio siintää vielä korkeammalla.

Mixu kuvailee visiota seuraavasti:

• “Kyse on pienestä, mutta kunnianhimoisesta seurasta.”
• “Täällä todella halutaan nousta.”

Hänen äänensä on samaan aikaan varuillaan ja toiveikas, menneiden pettymysten paino ei ole unohtunut, mutta suunta on eteenpäin. Tällä kertaa omistajien luotettavuus ja yhteinen tavoite antavat toivoa jostain pysyvämmästä.

Kaksoiselämä: tutkijana ja tekijänä

Mixu ei jäänyt laakereilleen lepäämään. Hän opiskelee parhaillaan sporting directorship -tutkintoa Portsmouthin yliopistossa. Päivisin hän omistautuu opinnolle ja UEFA-projekteille, iltaisin valjastaa opittua käytäntöön Spartansissa. Tämä uusi kaksoiselämä vaatii kykyä tarkastella isoa kuvaa ja samalla tarttua pieniin yksityiskohtiin – taitoa, joka näyttää olevan hänelle luontaista.

Hän on nyt:

• Tekninen kehittäjä
• Kulttuurin rakentaja
• Pelaajapolkujen kartoittaja

Rakkaus nuoriin pelaajiin

Mixu puhuu nuorista pelaajista samoin kuin runonlaulajat aikoinaan sukupolvien ketjusta. Nuorten rakentaminen on enemmän kuin taktiikkaa — se on henkistä työtä, arvojen ja identiteetin muovaamista.

Entä valmennus – vieläkö kutsuu?

Vaikka uusi rooli sykkii voimakkaana, entinen vastuu kiehtoo edelleen.

“Kiinnostaa. Ei ole poissuljettua,” hän tunnustaa, viitaten mahdolliseen paluuseen valmennustehtäviin.

Hän kaipaa sitä tunnetta: hetken reaktiota, voiton kaavaa, taktiikan viimeistä silausta. Toisaalta nykyinen tehtävä UEFA:ssa pitää hänet pelin ytimessä: teknisenä tarkkailijana suurturnauksissa, joissa hän analysoi pelin rytmejä ja valitsee parhaat pelaajat.

Uuden arkkitehtuurin etsijä

Paatelainen kuvaa vaikuttuneena kohtaamisiaan eri valmentajien kanssa. Hän on vaeltanut ympäri Eurooppaa, seurannut harjoituksia ja keskustellut – kerännyt filosofiaa kuin nomadi kerää näkemyksiä kylästä toiseen. Yksi nimi jäi erityisesti mieleen: Sam Allardyce ja hänen intohimonsa urheilutieteeseen.

Suomalaisen jalkapallon lähettiläs

Mixu seuraa tarkkaan myös suomalaisten valmentajien vaiheita ulkomailla. Hän puhuu Simo Valakarista, jonka seura St. Johnstone putosi, mutta toivoo tämän jatkavan rakentamista. Hän ymmärtää, mitä se vaatii – tappion tuskasta nousemista, uusin roolein ja unelmin.

Lopuksi – valo, joka sykkii uudelleen

Tämä ei ole vain henkilökuva, vaan kutsu uuteen vaiheeseen. Mixu Paatelainen ei ole vain palannut. Hän on noussut — uudessa tehtävässä, uudessa valossa. Hänellä on kartta, kompassi ja kyky nähdä maisema ennen kuin muut näkevät viivan.

“Jos rahkeet riittää…” hän sanoo lopuksi. Sen lauseen takana on paino. Se ei ole ehkä. Se on haaste, todiste siitä, että kun valo joskus sammuu, sen voi sytyttää uudelleen – palolla, tahdolla ja visionäärin käsin.