Interin jääkylmä nousu ja Jaron romahdus – Veikkausliigan ilta täynnä tunnetta ja draamaa
Ilta laskeutui vaisuna Pietarsaaren ylle, tuoden mukanaan lempeän rannikkotuulen, joka keinutti stadionin liehuvia seuralippuja kuin odottaen jonkin suuremman voiman puuttuvan peliin. Mutta mitä tässä Veikkausliigan kamppailussa syntyikään, ei ollut sen enempää kuin jalkapallon julmin kasvot: punaisen lipun verinen pyörre, kivulias potku moraaliin, ja FC Interin kylmäverinen nousu kohti sarjakärjen himmeistä valjaista loistavaa Kuopiota.
Ottelun 24. minuutti ei ollut vain hetki pelikirjassa – se oli käänne, eräänlaisen eepoksen punainen säie, joka hajotti Jaron puolustusrintaman yhtä säälimättömästi kuin miekan isku mytologisessa kaksintaistelussa. Kokenut vartiomies, 34-vuotias Johan Brunell – mies, jonka karisma kantaa vuosien jäljet ja jonka juoksuaskel on monelle vastustajalle ollut pelin loppusinetti – menetti jotain peruuttamatonta juuri sillä hetkellä, kun hän astui ulos roolistaan jalkapallon arvokkaana soturina.
Törkeä jalat ohittava potku Juuso Hämäläisen sääriin oli enemmän kuin rikkomus pelin sääntöjä vastaan. Se oli synnin teko urheilun pyhättöä vastaan, hätkähdyttävä muistutus siitä, että joskus sankaritkin sokaistuvat ja vajoavat pimeään. Brunellin suora punainen kortti ei jättänyt sijaa arvailulle; se oli luettu tuomio eikä armon sanaa tipahtanut edes kentän laidalta.
Ja vaikka Jaro sinnitteli sitkeästi vajaalla miehityksellä aina ottelun 62. minuutille asti, kohtalo oli jo sinetöity kentälle laskeutuneessa hiljaisuudessa. Turkulaislegioona iski, ja sen keihäänkärjeksi muotoutui Momodou Sarr – mies, joka kuljettaa maalia hänen sisimmästään käsin, kuin vanhan maailman metsästäjä, joka haistaa heikkouden ja käy tuon hajun kimppuun kylmän määrätietoisesti.
Sarrin 0–1-maali oli maalinteon varjoonsa jättävä hetki. Se ei ollut vain laukaus verkkoon, vaan kliseisesti, mutta tässä tapauksessa sopivasti: portti Interin nousulle.
Tärkeimmät tapahtumat
- 24′ – Brunellin törkeä taklaus ja suora punainen kortti
- 62′ – Momodou Sarrin ratkaiseva maali Interille
- Inter nousi sarjassa KuPS:n kantaan, vain kahden pisteen päähän
Tunnelma ja symboliikka
Kentän reunoilla kulkivat tuolloin iltatuulen mukana lukemattomat silmäykset, jotka etsivät Brunellin katsetta – eikä sillä silmäyksellä ollut perinteistä puolustusta. Se oli katse, joka kurottaa ihmisen sisimmän syöveriin, kysyen: miksi? Minkä demonin ääni kuiskasi juuri silloin, juuri tuossa hetkessä?
Ja juuri siitä syntyy jalkapallon julmuus – ei vain siitä, että voidaan voittaa tai hävitä, vaan siitä, että joskus ihmisyys murtautuu ulos rajojensa ulkopuolelle ja tekee kentästä sen näyttämön, jonka katsoja muistaa vielä pitkään stadionin sulkeutumisen jälkeen.
Ottelun jälkipyykki
Interin valmentaja, kehityksen arkkitehti, katseli tapahtumia rauhallisen kesyttämättömästi kentän laidalta, mutta Jaron penkki näytti siltä kuin olisi kokenut luhistuksen sielun sisällä. Tämä oli peli, joka näytti mitä tapahtuu, kun valta, himo ja häpeä törmäävät kentän ruoholla ilman ennakkovaroitusta.
Veikkausliigan sarjataulukko on nyt elävämpi kuin koskaan:
- KuPS – johtoasemassa, mutta ahdistettuna
- Inter – kahden pisteen päässä, kaksi peliä vähemmän pelanneena
- Jaro – moraalisen ja urheilullisen kriisin keskellä
Mitä seuraavaksi?
Jaro jää nyt vaikeiden kysymysten äärelle:
- Miten palauttaa kentällä kadonnut luottamus?
- Kuinka rakentaa uudelleen joukkueen identiteetti?
- Miten käsitellä epäonnistumista, joka haavoitti enemmän kuin vain tulostaulua?
Seuraava ottelu on aina mahdollisuus lunastaa oma arvonsa. Mutta tämä ottelu jää Veikkausliigan historian kirjoihin kappaleena, jossa voitto punnittiin kivulla ja tappio teurastettiin inhimillisellä virheellä.
Entä me, katsojat? Me kirjoitamme tämän tarinan mielissämme yhä uudelleen. Kuin Homeroksen runoissa, me kuljemme sankarien ja katoavien legendojen jalanjäljissä – ja olemme kiitollisia siitä, että jalkapallo voi yhä synnyttää tällaisia tarinoita.