Eddie Howen luottamus Dan Burniin – uskomaton nousu epäilijöiden varjosta
Jokainen suuri tarina urheilussa tarvitsee päähenkilön, joka kulkee vastavirtaan. Eddie Howen Newcastle on täynnä taistelijoita, joiden polut eivät ole olleet suoraviivaisia huippuammattilaisuuteen, mutta yksi niistä nousee erityisesti esiin – Dan Burn. Mies, jonka monet olisivat ohittaneet juuri sillä samalla kylmällä katseella, jolla moderni jalkapallo usein arvottaa pelaajia. Mutta Howe näki muutakin.
Harry Redknapp, englantilaisen jalkapallon vanha kettu, tiivisti tilanteen täydellisesti hiljattain We Are Tottenham TV:lle antamassaan haastattelussa:
”Kun miettii taaksepäin, vain joku Eddie Howen kaltainen olisi hankkinut Dan Burnin. Kukaan muu ei olisi hankkinut Dan Burnia Newcastleen, mutta Eddie teki sen.”
Nämä sanat eivät ole kohteliaisuus—ne ovat artikkeli urheudesta, aavistuksesta ja kyvystä nähdä potentiaali siellä, missä muut eivät sitä näe.
Mies, jota jalkapallo yritti ohittaa
Dan Burnin ura ei ole ollut tähdenlento, joka syttyi kirkkaana jo teinivuosina. Tämä 198-senttinen jätti ei saanut Champions League -akatemioiden pehmustettua reittiä suurilla euroilla siloteltuna. Ei, hänen tiensä kulki Darlingtonista Fulhamiin, lainasiin, kamppailuun ja hiljalleen aseman vakiinnuttamiseen Brightonissa.
Kun Howe päätti käyttää 13 miljoonaa euroa Burnin hankintaan, skeptikot nostivat kulmiaan. Suurseurat etsimässä maailman parhaita toppareita tuskin listaisivat ensisijaisiksi hankinnoikseen 32-vuotiaaksi varttuvaa, jalkapallon marginaaleista noussutta englantilaista. Mutta Eddie Howen filosofia on aina ollut erilainen. Hän arvostaa karakteria aivan yhtä paljon kuin teknistä osaamista, ehkä jopa enemmän.
Kohtalon kaari: Burn, Newcastle ja Englannin kutsu
Newcastle ei ole vaatimattomien tarinoiden joukkue—se on kaupunki, joka elää ja hengittää jalkapalloa, ja stadionin täyttävät silmät ovat tottuneet näkemään sankaruuden ja tragedian paisuvan maksimaalisiksi tunnekokemuksiksi. Burn ei ollut mikään galaktinen supertähti, mutta hänestä tuli osa St. James’ Parkin uutta identiteettiä, sitä työläisperinteeseen nojaavaa ylpeyttä, jossa jokainen taklaus, jokainen blokki ja jokainen voitettu pääpallo kertoo sankaritarinaa.
Ja kohtalo, se kirjoittaa omia mutkittelevia polkujaan. Eddie Howen päätös ei jäänyt vain Newcastlea koskevaksi menestystarinaksi – lopulta Burn löysi tiensä myös Englannin maajoukkueeseen. Se, mitä hänen hankintaansa epäilleet eivät nähneet, oli lopulta ilmeistä Gareth Southgatellekin: Dan Burn kuului niihin, jotka käänsivät kentällä taisteluita edukseen.
32-vuotiaana hän urakoi täydet minuutit Englannin MM-karsintaottelussa Albaniaa vastaan, ja jokainen sekunti oli todistus siitä, että joskus jalkapallon maailma on valmis kuuntelemaan niitä tarinoita, joista se yleensä haluaa kulkea ohi.
Eddie Howen työmoraali ja katsantokanta: enemmän kuin valmentaja
On helppo ylistää valmentajia, jotka voittavat pokaaleja, mutta vielä hienompia ovat ne, jotka näkevät potentiaalin siellä, missä maailma näkee pelkkiä tyhjiä rivejä. Eddie Howe ei ole manageri, joka ryntää supertähtien perään vain siksi, että he ovat tunnettuja nimiä. Hän on mies, joka kysyy kahden perustavanlaisen kysymyksen kautta:
- Kuinka paljon tämä pelaaja haluaa voittaa?
- Kuinka paljon tämä pelaaja on valmis tekemään sen eteen?
Dan Burnin kohdalla vastaus molempiin kysymyksiin oli kiistaton. Hän ei ollut vain ihminen, joka pelasi hyvää puolustuspeliä—hän oli mies, joka laittoi kaiken peliin jokaisella sekunnilla, jokaisella taklauksella, jokaisella katseellaan.
Siinä piilee Eddie Howen filosofia ja samalla syy siihen, miksi Redknappin sanat kaikuvat totuutena. Kukaan muu ei olisi ostanut Dan Burnia Newcastleen. Mutta Eddie Howe teki sen, ja sillä valinnalla hän kirjoitti jalkapallohistoriaan yhden niistä tarinoista, joita muistellaan vuosikymmenien päästä kuin modernia mytologiaa.