Matheus Cunhan Raivon Hetki – Miksi Tähtihyökkääjä Menetti Kontrollin?

On hetkiä, jolloin verenpaine nousee, maailma sumenee ympärillä, ja jalkapallo – tuo jalo peli – muuttuu taistelukentäksi, jossa kylmä harkinta tekee tilaa primitiivisille vaistoille. Matheus Cunha, Wolverhamptonin brasilialainen hyökkääjä, koki juuri tällaisen hetken FA Cupin ottelussa Bournemouthia vastaan. Vain muutaman sekunnin ajan hän ei ollut enää taitava hyökkääjä, ei maajoukkuepelaaja, ei seuratähti. Hän oli raivon vallassa oleva soturi, joka antoi tunteidensa ylittää kauniin pelin säännöt.

Punainen kortti oli väistämätön. Kolme kertaa Cunha iski Bournemouthin unkarilaispuolustaja Milos Kerkeziä – kolme kertaa, kuin myrskyävä aalto talvimyrskyssä. Se ei ollut vahinko, ei epäonnekas vahingonisku, vaan puhdasta, kontrolloimatonta raivoa. Ja sellaisesta jalkapallojumalat eivät katso suopeasti. Englannin jalkapalloliitto FA rankaisi häntä ankarasti: alkuperäinen kolmen ottelun pelikielto kasvoi neljään, ja lisäksi Cunhan on maksettava merkittävät 50 000 punnan sakot.

Mutta missä syntyy tällainen hetki? Onko kyse ylpeyden murtumisesta tappion hetkellä vai henkilökohtaisista demoneista, jotka väijyvät taustalla odottaen purkautumistaan, kun paine käy liian suureksi?

Tunteiden palon ja rangaistuksen tie

Cunhan tapaus ei ole yksittäinen. Hän ei ensi kertaa joudu pelikieltoon käytöksensä vuoksi. Vasta tammikuussa hänen nimensä oli otsikoissa – ja ei, syy ei ollut kaunis maali tai loistava peliesitys. Hänen aiempi syntinsä oli törmääminen järjestyksenvalvojaan Ipswichin ottelussa ja tämän silmälasien riistäminen. Kaksi ottelua pelikieltoa merkittiin tuolloin hänen nimiinsä. Nyt rangaistus kovenee.

Moni pelaaja hyödyntää tunteitaan voimanlähteenä. Tunne tuo energiaa, adrenaliinia, voiton tahtoa. Mutta siinä piilee myös vaara – milloin intohimo muuttuu turhautumiseksi, turhautuminen vihaksi, ja viha väkivaltaiseksi purkaukseksi? Cunhan kohdalla raja ylitettiin taas.

Jokin pelissä Bournemouthia vastaan laukaisi tämän hetken – kenties tilanne, kenties ottelun lämpö, kenties vastustajan sanat tai teot, jotka jäivät kameroilta piiloon. Mutta lopulta sillä ei ole merkitystä. Jalkapallo on sääntöjen peli, ja nämä säännöt pätevät myös hetkellä, jolloin veri kiehuu.

Paluun hetki – ja ansaittu sovitus

Cunha joutuu istumaan katsomossa vielä yhden ylimääräisen ottelun. Hän palaa takaisin 13. huhtikuuta, kun Wolves kohtaa Tottenhamin. Siihen mennessä hänen on katsottava peiliin ja kysyttävä itseltään: kuka hän haluaa olla tästä eteenpäin?

Historia on täynnä taistelijoita, jotka ovat hukanneet tiensä vihan keskellä. Mutta historia tuntee myös sankareita, jotka ovat käyttäneet virheitään oppimiseen ja palanneet vahvempina. Lopulta kysymys ei ole siitä, kuinka monta kertaa kaadut – vaan siitä, kuinka nouset ylös.

Jalkapallo antaa anteeksi niille, jotka lunastavat paikkansa uudelleen. Mutta siihen vaaditaan enemmän kuin pelkkää rangaistuksen kärsimistä. Siihen vaaditaan ymmärrystä, kykyä katua, ja ennen kaikkea halua olla parempi.

Nyt Matheus Cunhan todellinen testi alkaa.