Lamare Bogarde ja Aston Villa Uuden sukupolven keskikentän sielu rakentaa perintöään

Oli kevätpäivä, jolloin Birminghamin ylle kohosi raskas mutta toiveikas usva – sellainen, joka tuntuu ennakoivan uutta aikakautta. Siinä usvassa, Villa Parkin pyhässä kolkassa, paperille painettiin nimi. Ei ollut kyseessä vain jatkosopimus. Se oli lupausten sinetti. Uskollisuuden julistus. Ja ennen kaikkea: varjoista nousevan tähden ensimmäinen todellinen askeleenlyönti legendojen polulle.

Lamare Bogarde – nimi, jonka musiikki hakkaa nyt yhä kovempaa Valioliigan rytmissä – on sitonut itsensä jatkosopimuksella Aston Villaan, seuraan, jota hän on viime kuukausina alkanut kutsua kodikseen, taistelutantereekseen ja temppeliksi, missä oma sotilaallinen runoutensa voi lopultakin saada täyden säkeen.

21-vuotias hollantilainen, puolustava keskikenttäpelaaja, joka kerran matkusti yksin Kanaalin yli unen ja epävarmuuden halki, on nyt osa Villan sielua. Hän saapui Englantiin vailla varmuutta, varustautuneena vain nuoruuden hauraalla uskolla ja yhteisellä kielitajulla pelin kanssa. Nyt tuo kieli puhuu hänelle kovempaa kuin koskaan.

Osa yleisöstä muistaa vielä ajan, jolloin hän pyöri Bristol Roversin riveissä – kokemassa huuruista League One -todellisuutta, jossa kenttä ei aina ollut kauniimpi kuin ruosteiset pukukopit, ja jossa futis oli taistelua ennen kuin se oli taidetta. Mutta noista haavoista kasvoivat hänen juurensa – ja nyt nuo juuret ovat syvällä Aston Villassa, keskellä seuran eurooppalaista renessanssia, jota luotsaa intohimon ja nerouden ristivedossa Unai Emery.

Miksi nyt?

Mutta miksi juuri nyt? Miksi nyt, kun nuoren pelaajan sopimuksesta oli jäljellä enää yksi ohut vuosi – vuosi, jonka aikana moni seura Euroopan suurseuroista, sulavilla sanoillaan ja kultaisilla lupauksillaan, yritti houkuttaa Bogardea muualle.

• AC Milan
• Ajax
• PSG

He olivat valmiita näyttämään porttejaan. Mutta nuo portit eivät laulaneet hänelle samalla tavalla kuin Villa Parkin tuulet.

Ehkä kyseessä ei ole pelkästään urheilullinen päätös. Ehkä kyseessä on kohtalo – pyhä side, jonka Bogarde on tuntenut punoutuvan ympärilleen ottelusta toiseen, minuutti minuutilta, kun hän astui kentälle ei vain kestääksensä, vaan hallitakseen.

Vain 16 ottelua. Niin vaatimattomalta kuulostava luku. Mutta kun pureudut niiden minuuttien sisältöön, näet hahmon, joka ei pelkästään osallistu peliin – vaan muovaa sen dynamiikkaa omaksi kuvakseen. Neljä esiintymistä Mestarien liigassa ei ole sattumaa. Niissä otteluissa hän on ollut varjo vastustajan unelmissa ja valo Villan toivossa.

Salaisuuden sinetti

Erään tiedotteen mukaan sopimuksen kestoa ei ole julkistettu. Tämäkin on osa tarinaa. Salaperäisyys on osa Lamare Bogardea – ei ylpeyden vaan tahdon tähden. Hän tietää, että matka on vasta alussa. Eikä hänen ole tarvetta huutaa tulevaisuuden suunnitelmiaan koko jalkapallomaailmalle. Hän näyttää ne pelissään.

Ymmärtääksemme Lamaren matkaa, meidän on katsottava hänen sukupuuhunsa. Sieltä löytyy kuuluisuutta ja kovuutta:

• Winston Bogarde – setä, pelasi 90-luvun Alankomaiden kivikovassa puolustuksessa
• Yhteys Edgar Davidsiin – taistelutahto verissä

Onko Lamare perinyt tuon perheen pelottomuuden? Epäilemättä. Mutta hän tuo siihen jotain uutta. Hänessä asuu hiljainen vimma. Ei sen kaltainen, joka raivoaa ja karjuu, vaan se, joka nakertaa hitaasti ja varmasti vastustajan moraalin. Hän varastaa pallon kuin varjo yön hämärässä. Hän rakentaa peliä kuin arkkitehti, joka näkee koko kentän kuin se olisi shakkilauta.

Katse tulevaan

Mitä seuraavaksi? Aston Villa kohtaa ensi viikolla jättiläisen – Pariisin hemmotellun kultalapsen PSG:n – Mestarien liigan puolivälierissä. Se on tulikoe. Mutta onko Lamare Bogarde valmis siihen? Jos kysymme tähdiltä – ehkä ne jo tietävät vastauksen.

Seura elää nyt ajassa, jona historiaa kehrätään minuutti kerrallaan. Villa Park on taas paikka, jossa usko syttyy, niin kuin se syttyi kulta-aikoina. Ja juuri tällaisina aikoina tarinoihin syntyy sankareita.

Lamare Bogarde on yhä nimi ilman patsasta, mutta ehkä hän on jo kivessä. Ehkä hänen tarinansa on se, jonka Aston Villan nuorimmille junioreille kerran kerrotaan:

”Hän oli mies, joka tuli hiljaa, kesti tuulet ja tulvat, ja teki keskikentästä taistelutantereen, jossa ihmeitä tapahtui.”

Sillä mikään sopimus ei ole vain paperi. Se on lupaus. Veri sormenpäässä. Sinetti, joka tuntuu vavahduksena jokaisessa taktisesti oikea-aikaisessa liukutaklauksessa.

Tervetuloa tarinaan, Lamare. Tämä on sen alku. Tästä alkaa legendojen kaari.

– Aino-Katriina Lehtinen