Mohamed Salah jatkaa Liverpoolissa 2027 asti – uskollisuuden ja intohimon tarina Anfieldilla

Yön pilvet eivät olleet ehtineet vielä vetäytyä aamunkoiton tieltä, kun Liverpoolin satamakaupungissa syttyi punainen loimu. Se ei ollut tuli tuulessa eikä tehtaiden savutorvien nokinen henki. Se oli ilmoitus, vahvistus, valaistus: Mohamed Salah, mies joka tuli Niilin rannoilta, jatkaa lumoavaa balladiaan Liverpoolin punapaidassa ainakin kesään 2027 asti.

Ja voi, miten kauniilta se kuulosti. Kuin faraon taikavoimin silattu testamentti uskollisuudesta, joka ei kumarra öljypohattaisia sheikkejä eikä rahattaren houkuttelevia syleilyjä.

Salah ei lähtenyt.

Hän jäi.

Eeppinen matka kohti jatkosopimusta

Sopimusneuvottelut ovat olleet kuin eeppinen eepos, Odysseuksen pitkä paluu, täynnä harhoja ja houkutuksia, pyörremyrskyjä ja epävarmuutta. Yli vuoden ajan käytiin keskusteluja:

• Pysyykö hän?
• Lähteekö hän?
• Onko hänen sydämensä vielä omistettu Anfieldin lauluille vai kuiskaako jokin toinen tuuli hänen nimeään Saharan yössä?

Samaan aikaan taustalla Saudi-Arabian loistohovit levittelivät setelinsä hapsureunaisia mattoja kuin Tuhannen ja yhden yön sadut. Satumaisia tarjouksia, joihin monen jalka olisi lipsahtanut – mutta ei Mohamedin.

Mytologiaa tekevät luvut

Kuvitelkaa.

32-vuotias, yhä hurmoksellisessa vireessä, on iskenyt kuluvan kauden aikana 45 ottelussa 32 maalia ja 22 maalisyöttöä. Se ei ole vain tehokkuutta – se on säveltä, draamaa, balettia nurmella. Se on tanssia punaisessa, joka ei koskaan katoa uskollisten verkkokalvoilta.

Jo:

• 394 peliä Liverpoolissa
• 243 maalia
• 111 syöttöä

Nämä luvut eivät enää kuulu jalkapallon nykyhetkeen – ne kuuluvat myyteille, legendoille, tarinankertojien arkkuihin, joista iltaisin kaivetaan satuilkka esiin.

Sanojen yksinkertainen voimakkuus

Ja nyt, hän jää. Kolme vuotta lisää. Kolme mahdollisuutta saavuttaa jotakin kertakaikkisen suurenmoista. Salah itse sanoi Liverpoolin tiedotteessa yksinkertaisesti ja rehellisesti:

“Tietenkin olen todella innoissani… Meillä on nyt hyvä joukkue… Tein jatkosopimuksen, koska koen, että meillä on mahdollisuus voittaa pokaaleja ja voin nauttia pelaamisesta.”

Siinä se on. Ei ihmeellisyyksiä, ei suuria mantroja – mutta äänessä on mies, joka ymmärtää arvon. Ei markkina-arvon. Vaan sydämen, uskollisuuden, perinnön.

Tomusta tehty ja tähdille kirjoitettu

Kuvitelkaa pieni poika Gharbian maakunnassa Egyptissä. Hän juoksee paljain jaloin tomussa, potkaisee kotitekoista palloa ja katselee taivaalle, missä kai jossain liikkuu Diego Maradonan henki. Ja vuosia myöhemmin, hän seisoo Liverpoolin koppikäytävässä – missä seinät ovat nähneet enemmän kyyneleitä ja kunnian hetkiä kuin yksikään keisareiden palatsi.

Nyt hän on osa siitä seinästä.

Kiekkopelaajat lähtevät. Valmentajat vaihtuvat. Stadionit puretaan ja rakennetaan.

Mutta:

• Jotkut nimet jäävät.
• Jotkut nimet upotetaan tiileen.
• Salah on nyt yksi heistä.

Ei vain Liverpoolissa, vaan jalkapallon kaanonissa. Hän ei ole enää vain pelaaja, hän on legenda, joka elää – ei katso enää taakseen, vaan kirjoittaa viimeisiä lukujaan liekehtivällä sulkakynällä.

Temppelit kullasta vai koti punatiilistä?

On lähes traagista – ja samalla niin ylevää – että Salah, tämän hetken yksi suurimmista, osoittaa lojaaliutta ja kotiutumista maailmassa, jossa jalkapallosta on tullut pörssipeliä, panttilainamarkkinaa, koko maailmaan viritetty areena, jossa yhdellä päivällä voi häipyä vuosien muisto.

Saudi-Arabia, tuo jalkapallon uusin Babylon, tarjosi Salah’lle temppeleitä kullasta, mutta hän jäi kirkkoon punatiilistä.

Viimeinen kausi – viimeinen sinfonia

Valmentaja Jürgen Kloppin viimeinen kausi on alkamassa. Se on kuin tietäjä astuisi vuorelta alas, viimeisen kerran johtaakseen kansaa – ja Salah pysyy hänen rinnallaan. Tämä ei ole enää vain jalkapallokausi, tämä on odysseia, saaga, jossa jokaisella ottelulla on merkitys, jokaisella kosketuksella sävel. Tämä on Pelin Vuosi.

Vastauksena epäilijöille

Ja missä istuvat nyt epäilijät? Missä ovat ne, jotka jo veistelivät Salah’n uran hämärtyvän, kehon väsyvän, sydämen kaipaavan etelän lämpöä? Heidän sanansa sulavat nyt kuin jää Saint James’ Parkin auringossa.

Mo Salah on edelleen liekeissä – vanha vai ei, mutta Farao, jolle aika kumartaa.

Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että ihminen elää niin kauan kuin hänen nimensä muistetaan. Salah’n kohdalla tuota muistamista ei tule kukaan unohtamaan.

Anfieldin sydän lyö yhä

Anfieldin illat jatkuvat. Kop laulaa. Salah juoksee siivillä, joita ei voi nähdä mutta voi tuntea jokaisessa sykkeessä. Ja kun keväällä 2027 koittaa, me ehkä näemme hänen kohoavan vielä kerran korkeuksiin, punainen paita selässä – viimeistä kertaa, tai yhtä ennen viimeistä.

Mutta tänään, kirjoitetaan tämä päivämäärä yön tähtikarttaan:

11. huhtikuuta 2025 – päivä jolloin Salah, legendaksi syntynyt, valitsi tarinan rahan sijaan. Päivä, jolloin Liverpoolin sydän jatkoi lyömistä punaisen sinfonian tahtiin.

Ja me kaikki, jotka rakastamme jalkapalloa enemmän kuin liiketoimia – me painamme tämän muistiin.

Yhteinen valinta

1. Yhteistä unelmaa ei rahalla osteta.
2. Se valitaan. Uudelleen.
3. Kerta toisensa jälkeen.

Ja tänään sen valitsi Mohamed Salah.

© Aino Kuusinen
Valon ja varjon kenttien kulkija, jalkapallon tarinankutoja.