Newcastlen voiton juhlaa St James Parkilla – Manchester United romahti ja unelma Euroopasta syttyi
Tuuli nousi Tynesidellä jo ennen avauspotkua. Se ei ollut pelkkää säätä – se oli ennusmerkki. Se oli kuin muinainen myrsky, joka kulki pohjoisten rannikkojen yllä, kun vanhat tarut puhuvat sotureista, jotka astuivat ulos sumusta kilvet valmiina ja sydän tulessa. Niin kävi myös St. James’ Parkilla huhtikuun kolmantena sunnuntaina. Newcastle United, tuo harmaasta kaupungista noussut harakkaparvi, ei ainoastaan voittanut – se mursi historian hetkeksi auki ja näytti, että vanha voima on palannut.
Manchester Unitedin siluetti oli ennen uhkaava. Tarunhohtoinen joukkue punaisissa, nuo ikuisten tuomioiden airuet. Mutta nyt se seisoi väärässä tarinassa. Sen sijaan että se olisi ollut eeppinen sankari, se muuttui tragedian keskushahmoksi – antiikin romahduksen symboliksi, jonka patsaat sortuvat ja katseet kääntyvät pois.
Ottelun alku – taistelutanner herää
Ottelu alkoi sähköisesti – ei vain teknisessä mielessä, vaan kuin ilma olisi ollut ladattu ukkosta odottavalla jännitteellä. Yleisö – tuo kymmentuhantinen kuoro vaikeaksi taittuvaa rakastamista – lauloi niin, että heidän äänensä kurottelivat pilviä kohti.
23 minuutin kohdalla Alexander Isakin jalan alta irtosi taikapölyä. Ruotsalaiskärki, tuo Hadeksen ja Apollon risteytys, näki linjan takana aukenevan hiekkatiensä, jonne hän nosti pallon kuin kohtalon kouraan. Se laskeutui suoraan Sandro Tonalin jalalle – ja italialainen latasi volleylla pallon verkkoon. Maali, jonka ääni ja rytmi kajahtivat kuin klaanirummuilla isketty uhma elämän sattumia vastaan.
Mutta peli ei ollut vielä kirjoitettu. Vain noin kymmenen minuuttia myöhemmin Alejandro Garnacho – tuo argentiinalainen tanssija – liukui palloon ja sijoitti sen takakulmaan. Hetkeksi tasapaino palautui. Klassinen draama oli saanut toisen näytöksensä.
Toinen puoliaika – nousu ja romahdus
Toinen puoliaika tuhosi kaaviot ja suunnitelmat ja nosti Newcastle Unitedin uuteen ulottuvuuteen. Harvey Barnes – mies, jonka olemus kentällä on kuin romuluinen runoilija – aloitti oman balettinsa.
- Murphyn palautus Livramenton keskityksestä avasi hänen maalinsa
- 64. minuutilla Noussair Mazraoui liukastui – Barnes käytti mahdollisuuden ja upotti pallon maaliverkkoon
Kentän ylle nousi symbolinen savu – juuri siihen pisteeseen, missä ylpeys murtuu todellisuuden edessä.
Varttia ennen loppua Newcastle sinetöi voittonsa lopullisesti. Altay Bayındır yritti luoda peliä jalallaan, mutta epäonni puuttui peliin. Joelinton puski pallon Bruno Guimarãesille, ja tuloksena oli kolmas maali. Se oli kuin Kalevalainen taonta – pysäyttämätöntä, väkevää ja peruuttamatonta.
Lopputulos ja vaikutukset
Tulos: 4–1.
Tämä ei ollut vain voitto – tämä oli julistus. Newcastle United nousi tämän voiton myötä neljän parhaan joukkoon. Se oli osoitus uskosta, kärsivällisyydestä ja vahvasta identiteetistä, joka on syntynyt vaikeuksien kautta. Eddie Howen joukkue ei vain pelaa – he kertovat tarinaa ajan mukana muuttuneesta jalkapallosta.
Manchester United puolestaan vajosi sijalle 14. Kysymykset kaikuvat menneisyydestä:
- Missä on se joukkue, joka sytytti dynastioita ja hallitsi Eurooppaa horjumatta?
- Elävätkö vanhat legendat enää tässä nykyisyydessä?
- Onko klubista tullut varjo itsestään?
Sarjataulukko nyt
- Newcastle United – 4. sija
- Manchester United – 14. sija
Mutta numerot eivät kerro kaikkea. Ainoastaan kentän rytmi, kiriin liukuvat huudot ja katseet, jotka vaihdetaan tribuunien ja kentän välillä, kertovat sen mikä on pysyvää.
Tämä ei ollut vain hyvä peli. Tämä oli ylösnousemus.
—
Satu Varjela
(Erikoistoimittaja – Jalkapallon tarinankertoja sielulla ja sulalla)
”Jos pallo on olemassa, silloin on toivoa”