Reece Jamesin rehellinen tilitys paljastaa Chelsean kriisin – missä on sinisten identiteetti
Lontoo, tuo sumuinen suurkaupunki, missä historia ei koskaan lepää ja jalkapallo ei koskaan nuku. Stamford Bridgen illassa ei kaikunut voiton ylistyslauluja, ei pauhannut sinisten kannattajien riemu – ei, vaan ilmassa leijui pettymyksen paino ja kysymys: mitä me juuri näimme?
Chelsea, tuo Englannin kruunun sininen helmi, saapui Konferenssiliigan puolivälierien toiseen osaotteluun kolme maalia niskassaan – ei taakkana, vaan voiton keveänä viittana. Ottelu Puolan ylpeää Legia Varsovaa vastaan olisi pitänyt olla muodollisuus, sinetti nousulle, uuden aikakauden askel eurooppalaisella näyttämöllä. Mutta jalkapallo on oikukas jumala, joka mieltyy draamaan enemmän kuin logiikkaan.
Ja niin sai yleisö nähdä – ei spektaakkelia, vaan sävelkäänsärkynyttä sinfoniaa. Chelsea hävisi kotikentällään 1–2. Tulos riitti jatkopaikkaan, kyllä, mutta hinnalla, jota ei mitata maaleissa: henkinen lasku, uskon horjuminen, johtajan pettymys.
Kapteenin katse sisäänpäin
Reece James, 25, seisoi pelin jälkeen median edessä. Hän ei kätkenyt silmiensä varjoa, ei kätkenyt sanojaan satiinin taakse. Hänen äänessään ei ollut pelkästään pettymystä – siinä kaikui huoli.
”Meillä oli 3–0-johto, ehkä se vaikutti siihen, että otimme jalkaa kaasulta. Otamme kehitysaskelia, mutta tuo ei ollut edistystä. Se oli pikemminkin askel taaksepäin.”
Askel taaksepäin. Yksinkertainen lause, mutta painava kuin betoni. Jalkapalloilija, joka tunnustaa joukkueensa epäonnistumisen keskellä voittoa – siinä on aitoa johtajuutta. Siinä on mies, joka ei silitä pintaa, vaan kaivaa syvempään.
”Ehkä me emme kunnioittaneet tätä kilpailua. Siitä joutuu maksamaan, jos ei valmistaudu hyvin.”
”Se vaikuttaa mielentilaan. Se tulee olemaan ihmisten takaraivossa. Ymmärrän turhautumisen. Kannattajat tulevat katsomaan huippujännitystä, meitä oli turhauttavaa katsella.”
Kuin antiikin seerattu, Reece James ei pelkästään raportoi nykyhetkeä – hän näytti meille myös tulevaisuuden uhat. Mielen haavoja ei näe silmin, mutta ne iskostuvat ruumiiseen ja peliin kuin varjo.
Legia ei suostunut taustahahmoksi
Ottelu muistutti katsojia siitä, kuinka jalkapallo ei ole koneisto, jossa panet syötteen ja saat ansaitun ulostulon – se on ihmisyyden näyttämö. Ja ihmisyydessä piilee ailahtelevuus. On hetkiä, jolloin kiihko katoaa, jolloin valmistautuminen jätetään puolitiehen, ja nälkä – tuo jaloin vaisto – vaihtuu tyytyväisyyden sydänvereksi.
Se oli se hetki, minkä Legia Varsova haistoi. Heidän pelaamisessaan oli sellaista vimmaa, joka syntyy vain aliarvioidun aseman poltosta. Jokainen syöttö, jokainen ryntäys tuntui huudolta:
”Emme ole täällä vain koristeena.”
He olivat roolihahmo, joka kieltäytyy kuolemasta käsikirjoituksen mukaan – kuten Odysseus myrskyssä, he uhmasivat kohtaloa, vaikka tiesivät lopulta putoavansa.
Yksi voitto ei silottele epävarmuutta
Kysymys, jonka Chelsea nyt kohtaa, ei ole tuloksellinen. He ovat välierissä, ja paikka kahdeksan parhaan joukossa ei ole itsestäänselvyys edes heidän resursseillaan. Kysymys kuuluu:
- mihin suuntaan tämä joukkue todella kulkee?
- Rakentaako Chelsea uutta identiteettiä vai taantuvatko he menneisyyden kaikuun?
Jamesin sanat toimivat varoituskelloina – ei vain hänen joukkueelleen, vaan koko jalkapallomaailmalle. Sillä mikään ei ole pysyvää. Ei maine, ei voitto, ei karisma. Mikään ei ole pysyvää, ellei sitä joka päivä ruoki.
Kohti pohjoista – haaste Djurgårdenia vastaan
Seuraavaksi Chelsea kohtaa Djurgårdenin – skandinaavisen seuran, jonka kylmä ilmasto kasvattaa kovia miehiä ja kurinalaista peliä. Siellä, pohjolan henkien mailla, ei pääse perille pelkällä nimellä.
- On aika unohtaa nimi rinnassa.
- On aika muistaa, että jalkapallo on tekoja, ei titteleitä.
- On aika näyttää, ettei ”askel taaksepäin” ole askel kohti perikatoa, vaan ponnistus uuteen suuntaan.
Me jäämme seuraamaan. Tekeekö kapteeni laivaansa kurssimuutoksen vai onko tämä kenties signaali siitä, että matkaa ei johdeta karttaa vaan tähteä päin?
– Saara Väinänen, urheilutoimittaja, jonka kynänjäljessä kaikuu kentän hurmos ja pelaajien myyttinen matka
Twitter: @saara_sanoo
Instagram: @saaravainanen_urheilee