Jean Philippe Mateta – Onko Crystal Palacen hyökkääjätähti ratkaisu Manchester Unitedin kriisiin
On tarinoita, jotka alkavat hiljaa, kuin tuulenvire ennen myrskyä. On pelaajia, jotka saapuvat näyttämölle kuin kohtalon enteet – varjossa viipyillen, sydän täynnä terästä. Jean-Philippe Mateta, tuo Crystal Palacen ranskalaishyökkääjä, kuuluu juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Hän ei ehkä ole otsikoiden huutomerkki, mutta hän on alaviite, joka jää lukijan mieleen – ja pelin jälkeen puolustajan painajaiseksi.
Nyt, kun jalkapallon jumalat ovat jälleen huomanneet Old Traffordin suuntaan laskeutuvan pimeyden ja sekasorron, nousee esiin nimi kuin sodankäynnin sankarilauluista: Mateta. Entinen Gunner-ikoni, nykyinen Sky Sportsin asiantuntija Paul Merson ei piilottanut mielipidettään, vaan paiskasi sen pöytään kuin keskikentän periksiantamaton liukutaklaus.
– ”Hän on puolustajille painajainen”, Merson sanoo, äänessään häivähdys todistajan epätoivoa ja kenraalin vakuuttavuutta. ”Hän johtaa hyökkäyslinjaa… hän on vahva, nopea ja tekee niitä juoksuja, joita ei opita – ne syntyvät sydämestä.”
Matetan tilastot eivät valehtele, mutta eivät ne myöskään laula hänen hymniään täysillä säkeillä. 27-vuotias hyökkääjä, joka on iskenyt 14 maalia käynnissä olevalla Valioliigakaudella, ei ole Cristiano Ronaldo, eikä hänen tyylinsä ole pyörivää balettia rangaistusalueella. Hän on enemmän gladiaattori kuin tanssija – hän tulee, takoo ja kääntää katseet, vaikka ei pyydäkään.
Miksi juuri Mateta – ja miksi juuri nyt?
Manchester Unitedin hyökkäyspeli on ollut kuin pelottava runo, joka kadotti loppusointunsa. Välillä löytyy rytmi, mutta harvoin tunnetta. Erik ten Hagin miehistö on täynnä yksilötaitoa, mutta yhteispelin kipinä on usein ollut niin hauras, että sen sammuttaa jo yksi epäonnistunut syöttö.
Punapaitojen hyökkäysongelmat tiivistyvät selkeästi:
- Marcus Rashfordin syväjää
- Anthony Martialin katoavaisuus
- Rasmus Højlundin keskeneräinen kehitys
Näiden rinnalle tarvitaan jotain muuta – jotain vakaata, jotain äkäistä, jotakuta joka ei pelkää pelin rumuutta.
Tässä kohtaa Mateta astuu tarinaan, kuin ranskalainen versio Homerin Ajaxista. Hän ei ole kaikkein loistavin, mutta hän on se, johon liha ja veri voivat luottaa. Juuri tällaiset hyökkääjät ovat pelin maanläheisiä sankareita – niitä, joilla hampaat pureutuvat sumuiseen otteluiltaan, kun topparit nousevat ryhmänä kuin muinaisen Skotlannin kilpimuurit.
Mersonin viesti – herätys Old Traffordille
Paul Mersonin ehdotus ei ole sulosointuinen soolomelodia, se on rummunlyönti – herätys. Mateta ei välttämättä saa kannattajia tanssimaan kattoon, mutta hän saa vastustajan topparit tuskanhikiin. Hänen pelityylinsä ei ole juhlaa, se on sotku. Se on jyrinä. Mutta juuri siitä rakennetaan Valioliigan hattutemput – ei yksin eleganssista, vaan rosoista, jotka kuluttavat puolustajia viimeiseen minuuttiin asti.
Menneiden aikojen punaiset hyökkääjät kuten:
- Eric Cantona – karisma ja kipinä
- Ruud van Nistelrooy – kylmäverisyys ja tehokkuus
- Robin van Persie – viimeinen ratsuväkihyökkäys
Heillä kaikilla oli yksi yhteinen piirre: ratkaisun hetki. Ja Mateta? Hän on valmis siihen.
Taloudellinen järki kohtaa symbolisen päämäärän
Myös taloudellisesta näkökulmasta siirto olisi looginen. Matetan sopimus Palacen kanssa ulottuu kesään 2026. Vaikka Eagles ei ole suuri, sen johto osaa myydä oikealla hetkellä. Toisaalta Manchester United kamppailee uuden rakennusvaiheen kanssa, mikä vaatii fiksuja, ei pelkästään näyttäviä ratkaisuja.
Mateta on:
- Valmiiksi Valioliigassa sopeutunut
- Fyysisesti sopiva brittifutiksen vaatimuksiin
- Jalat maassa -pelaaja ilman turhaa krumeluuria
Ei siis mikään tähtihankinta – mutta juuri siksi hän voisi olla täydellinen palanen Unitedin hyökkäykseen.
Ehkä tulevaisuudessa, kun punainen taivas leimahtaa jälleen ottelupäivänä Old Traffordilla, joku alkaa laulaa Matetan nimeä. Ja kun tuo hetki koittaa – kun hän seisoo keskellä Stretford Endin eteen avautuvaa kenttää, ja katsoo hiljaisena, mutta valmiina, tietäen että seuraava syöttö on hänen, seuraava maali hänen – ehkä silloin muistamme nämä sanat: ”Hän on puolustajille painajainen.”
Mutta painajaiset – nekin ovat joskus Jumalien lähettämiä unia. Ja joskus ne jäävät elämään tarinoihin… jopa niihin punaisiin, jotka kirjoitetaan jalkapallopyhäkön kiviseiniin Old Traffordilla.