IF Gnistanin unohtumaton kotiavaus Veikkausliigassa – unelman paluu Oulunkylään
Tuuli kantaa Oulunkylän ylle uuden ajan alkua. Se leikkii Mustapekka Areenan pääkatsomon teräsrakenteissa, humisee kuin muistutus siitä, että jalkapallo ei ole vain peli – se on tarina, yhteisö, lupaus jostain suuremmasta. Sunnuntaina, kun IF Gnistan isännöi Kuopion Palloseuraa (KuPS) kauden ensimmäisessä kotiottelussaan Veikkausliigassa, kentälle ei astu vain yksitoista miestään puolustava seura. Kentälle astelee kokonainen kulmakunta, joka on odottanut tätä hetkeä enemmän kuin sanoilla voi kuvata.
Pitkän rakentamisen, huolien ja odotuksen jälkeen Gnistan ilmoitti perjantaina, että Mustapekka Areenan uusi pääkatsomo avataan vihdoin yleisön käyttöön. Se ei ole vain hyvä uutinen – se on kuin torvi taistelussa, kuin ilta-auringossa loistava miekka sankarin kädessä. Kapasiteetti on täysi. Talo täynnä. Sydämet sykkivät rytmissä.
Ajatelkaa. Aikakirjoihin jäänyt päivä: 28. huhtikuuta 2025. Paikalla oleva jokainen katsoja kirjoittaa oman säkeensä yhteen ja samaan lauluun, joka kertoo siitä, kuinka pienen, mutta periksiantamattoman seuran unelma sai siivet.
Daavidin tarina keskellä betonikatsomoa
IF Gnistan ei ole jalkapallomaailman Goliat. Se on Daavid. Se on tarmokas, sinnikäs ja sielullinen seura, joka nousi Veikkausliigaan vastoin todennäköisyyksiä. Ja nyt, kotiyleisönsä edessä, se avaa uuden luvun tarinassaan – ja mikä kauniimpaa, se tekee sen täydellä kapasiteetilla.
Se ei ole yksinkertaisesti ottelu. Se on paluu. Takaisin kotiin. Siihen, mitä odotettiin ensin kuukausia, sitten viikkoja, jokainen päivä tuntui ikuisuudelta. Rakennustyöt viivästyivät. Katsomon aputilat ja pukukopit olivat pitkään keskeneräisiä – kuin unelma, joka liukui käsistä juuri silloin, kun sitä kaipasi eniten. Mutta nyt pakkasten väistyttyä ja tarkastusten hyväksyttyä Mustapekka Areenan uuden pääkatsomon alemmat tilat, tämä stadion ei ole enää pelkkä rakennus. Se on pyhäkkö.
“Olemme tietoisia tilanteen poikkeuksellisuudesta,” seuran tiedotteessa sanottiin. “Tilanne on haastava, mutta teemme kaikkemme, että tapahtuma saadaan kunnialla maaliin.”
Ei sanaakaan liikaa, ei tunnetta liian vähän. Tuo viesti oli kuin hiljainen valan lausunta: Me emme hajoa paineen alla. Me tunnemme vastuun. Me elämme tätä hetkeä.
Ottelu täynnä tarinaa
Veikkausliiga on usein teatteri – sodan korvike, huudon ja hiljaisuuden vuorottelua. Jokainen ottelu on kuin näytelmä, jossa ei koskaan tiedä, onko luvassa tragedia vai komedia, vai kenties jotain vielä suurempaa – eeppistä runoutta, jossa jokaisella potkulla ja jokaisella syötöllä on runollinen kaiku.
IF Gnistanin ja KuPS:n kohtaaminen ei ole pelkkä ottelu sarjapisteistä. Se on kohtaaminen kahden eri voiman välillä:
- menestymisen rutiinia edustava kuopiolainen perinnejoukkue
- nälkäinen, nousukiitoa tekevä haastaja
Ja silti, kenties juuri nyt, katsomon avautuessa ääriään myöten, veteraanien varjoihin syntyy uuden sankarin siluetti.
Vielä ei tiedetä, kuka tämän tarinan kirjoittaa nimiinsä. Onko se joku tuttu – kokenut kapteeni, jonka huuto kaikaa Oulunkylän kevättuulessa? Vai nuori nousija, jonka sydän hakkaa ensimmäistä kertaa tuhansien edessä?
Yleisö on valmis. Kaupungin sydän sykkii kellertävissä Gnistanin väreissä. Kuin kevät, joka puhkeaa kukkaan kerralla, jokainen katsoja Mustapekka Areenan betoniriveillä kantaa kaulassaan huivia, mutta rinnassaan se kantaa toivoa, jota ei voi rakentaa teräsrangoista – vain yhteisestä uskosta.
Enemmän kuin kolme pistettä
Liput myydään nyt nopeasti. Ja ei ihme. Pelissä ei ole pelkästään kolme pistettä. Pelissä on mahdollisuus olla osa jotain suurempaa.
- Kannatus ei mitata vain voittojen määrällä
- Se mitataan niiden iltojen voimalla, jolloin voit uskoa, että mahdoton on mahdollista
Sinä, joka vielä mietit, lähdetkö paikalle – tiedä tämä: olet osa historiaa, vaikka et sitä vielä näe. Ehkä joku lapsi ensi kertaa näkee unelmansa kentällä tapahtuvan aivan silmiensä edessä. Ehkä joku ikinuori löytää uudelleen sen kipinän, jonka arki oli jo sammuttaa.
Koska IF Gnistan ei ole pelkkä seura. Se on tunne. Se on sininen, keltainen ja roihuava sydän. Ja sunnuntaina, kun vihellys kutsuu ottelun alkuun, jokainen katsomossa olija tietää – tämä hetki kuuluu meille.
Koti on valmis. Astukaa sisään. Kipinä syttyy. Olkoon se ikuinen.
— Aino-Valpuri Lehtovaara
Urheilujournalisti, tarinankertoja, sydämellä kirjoittava silminnäkijä.