Aston Villan karvas ilta Villa Parkilla turhautuminen kääntyy toivoksi kohti uutta nousua
Birminghamin keväinen ilta kietoutui raskaaseen usvaan – eikä se ollut pelkästään sääilmiö. Se oli kollektiivinen huokaus, joka kohosi Villa Parkin kivisistä seinistä, fanien särkyneistä sydämistä ja heidän päävalmentajansa, Unai Emeryn, riutuvasta katseesta.
Aston Villan matkasta tällä kaudella oli tullut kuin muinainen eeppinen tarina, jossa sankarit, haavoittuneina ja väsyneinä, yrittivät epätoivoisesti taistella tiensä kohti luvattua maata – pokaalien kirkasta, kultaista reunaa. Mutta kuten Odysseuksen retkessä, matka oli täynnä katkeria tappioita, vaarallisia mutkia ja kipeitä opetuksia.
Yksi ilta, kolme haavaa
Kun Crystal Palacen mustakaapuiset ritarit mursivat Villan puolustukset ja iskivät kolmen maalin miekallaan, tuntui kuin koko kauden työ olisi tyrmätty maahan yhdellä ainoalla iskulla. FA Cupin välierä, tuo vanhan jalkapallokulttuurin pyhä rituaali, päättyi Aston Villan osalta surun sävyttämään hiljaisuuteen.
Unai Emery astuikamppailun jälkeen median eteen kreivillisen tyynenä. Hänen sanansa, vaikka huolellisesti valitut, eivät peittäneet hänen silmiensä takana kytevää pettymystä:
”Pyydän anteeksi kannattajiltamme. Mutta pidän turhautumiseni kurissa. Meidän on hyödynnettävä näitä kokemuksia kasvaaksemme.”
Mutta miten pidät turhautumisen kurissa, kun rakkaudella ja tinkimättömällä työllä rakennettu unelma luhistuu kuin pahvista rakennettu linna ensi tuulenpuuskassa? Emeryn sanat olivat kuin hunajaa poltetun mantelin päällä – hieman makeutta hirvittävän karvaan pohjavireen peittämiseksi.
Tämä tappio ei ollut vain yksittäinen haava – se oli kolmas isku lyhyen ajan sisällä:
- Manchester City vei voiton Valioliigassa
- Paris Saint-Germain murskasi Mestarien liigan unelman
- Crystal Palace löi viimeisen naulan FA Cupin arkkuun
Turhautuminen vai toivo?
Vaikka tappiot ovat kylmiä ja armottomia, ne – kuten kaikki antiikin opetukset kertovat – kätkevät alenevaan sirpaleensa siemenen tulevasta voitosta. Emery tietää tämän. Hän ei ole ensimmäistä kertaa kuolevaisten jumalten tantereella: hän on kokenut Staminan ja häviön, ottanut ne oppimestarinaan.
Emery muistutti kannattajiaan:
”Päätavoitteemme on Valioliiga.”
Seitsemäs sija ei ole vielä unelmien täyttymys, mutta se on jalansija vuorelle, jota Villa aikoo kiivetä. Kolmen pisteen päässä siintävät Mestarien liigan valtaportit, ja niiden saavuttaminen antaisi tälle kaudelle syvää, jälkimaistuvaa tarkoitusta.
Fanit odottavat enemmän
Silti faneille – villansille, jotka ovat maalanneet sydämensä purppuraksi ja siniseksi – sanat eivät ole aina tyydytyksen lähde. He odottavat tekoja, tekoja, jotka seisovat tyynenä ja majesteettisena epäonnistumisten myrskyssä. He odottavat, että heidän rakastamansa joukkue kohoaa, hioen tappion teräviksi siiviksi, joilla se lentää taas.
Emeryn tie – kipujen ja voittojen mosaiikki
Kun katsomme Unai Emeryn uraa, näemme toistuvan motiivin – kuin viivapiirroksen vanhassa myyttisessä kartassa:
- Epäonnistumisia
- Korjauksia
- Ylösnousemia
Hän on mies, joka ei pelkää tulta, vaan oppii tanssimaan sen rytmissä.
Ja niin Aston Villa, tuo ylpeä Birminghamin soturi, pyyhkii veriset kätensä, nostaa katseensa ja jatkaa caminonsa, jopa ulvovan kivun keskellä.
Tulevaisuuden toivo
Kevät Astonissa on tänä vuonna kitkerä, mutta ehkä juuri se on lannoite, joka saa tulevat taistelut kukkimaan. Ja ehkä eräänä päivänä, kun tulevaisuuden Villa nostaa hopeiset ja kultaiset pyhät graalit voiton merkiksi, he katsovat taakseen tähän iltaan – tähän hetkeen, jolloin kaikki näytti luhistuvan – ja tietävät, että se oli heidän sankaritarinansa alkuluku.