HeungMin Sonin poissaolo varjostaa Tottenhamin europeliä missä on joukkueen suurin tähti
28.4.2025, Lontoo – Jos jalkapallo olisi tarina – ja minä väitän, että se on juuri sitä, eikä vähääkään vähempää – niin Heung-Min Son olisi muinaisen eepoksen sankari. Hän ei olisi se rujo jalkamies, joka kompuroi kivisessä maastossa vaan urhoollinen prinssi, jonka taivaltama polku ei aukea soturivoimin, vaan sielun ja ruumiin yhteisessä hiljaisessa kamppailussa. Nyt tuo prinssi, Tottenhamin eteläkorealainen kultapoika, odottaa kentän laidalla kuin haavoittunut falcon, jonka siipi ei enää taivu lentoon.
Valo tuo varjonsa, ja Spursin kohdalla se on pitkä ja kylmä. Torstaina Lontoossa pelataan enemmän kuin Eurooppa-liigan välierän ensimmäinen osa – pelissä on tarinan jatkumo, myytin momentum.
Puuttuva tähti areenalla
Vastassa on arktinen yllätys, Bodø/Glimt, myrsky pohjoisen vuonojen yltä. Kenttänä toimii tungokseen asti tunteikas Tottenham Hotspur Stadium. Mutta mitä on areena ilman sen pääesiintyjää?
Heung-Min Son, Tottenhamin sydänääni, on ollut sivussa neljässä peräkkäisessä ottelussa jalkavamman vuoksi — ja sen tyhjiö tuntuu yhä painavampana jokaisella peliminuutilla.
Spursin valmentaja Ange Postecoglou ei peittele huoltaan:
- ”Se on siinä ja siinä”, hän lausui BBC:lle.
- “Hän yrittää kovasti”, Postecoglou lisäsi, mutta lause jäi leijumaan epävarmuuden verhon alle.
Katsojalle tämä on musertavaa teatteria. Taistelijat tarvitsevat kenraalinsa, mutta mitä jos se kenraali ei pääsekään taisteluun?
Son: Runollinen urheilija
Heung-Min Son ei ole vain urheilija. Hän on runo liikkuvassa muodossa. Jokainen hänen tekemänsä käännös, jokainen laukaus on kuin säe balladissa rakkaudesta ja tappiosta.
Hän on korean kevättuuli, jota englantilainen koleus on oppinut rakastamaan. Ilman häntä Tottenham on kuin orkesteri ilman viulua – teknisesti pätevä, mutta riisutun sieluton.
Toivo ja tuska
Eurooppa odottaa, ja niin odottaa myös hänen jalkansa:
- Saako hän voittavan jalan kosketuksen torstaille mennessä?
- Vai jääkö paluu varjoon, liian myöhäiseen lunastukseen?
Tarina voi kääntää suuntaansa yhdellä hetkellä – tai jäädä vaille kohtalonsa sankaria.
Toinen näyttämö: Bodø/Glimtin haavat
Toisaalla on myös tragedia: Bodø/Glimt saapuu Lontooseen pahoin haavoittuneena:
- Puolustuksen kulmakivi Odin Bjørtuft on epävarma.
- Patrick Berg, Håkon Evjen ja Andreas Helmersen ovat poissa, keltaisen kortin kirouksen vuoksi.
Tämä ei ole vain ottelu. Tämä on tragedia kahdessa näytöksessä, jossa molemmat joukkueet kulkevat ilman tähtiykkösiään mutta kantavat yhä toivon soihtua.
Lopun kirpeä kauneus
Kuinka syvälle sattuu, kun jalkapallo muuttuu kivuksi? Ei yksin kehossa, vaan myös sielussa?
Sonin peli on kuin kävely elävän maalauksen halki – nyt katsomme mestariteosta, josta puuttuu kirkkaimmat värit.
Jos hän pelaa, maailma pidättää hengitystään. Jos hän ei pelaa, maailma hengittää murhetta. Silti elämä – ja jalkapallo – kulkee eteenpäin.
Ehkä, vaikka Son ei kentälle torstaina astuisi, hän piilottaa sydämeensä lupauksen: toinen osaottelu odottaa — ja silloin prinssi ehkä palaa. Ei vain pelaamaan, vaan lunastamaan.
Torstaina, Lontoon yössä, kun pelipilli viheltää ja meri kuohuu katsomossa, sydämet elävät vain yhdestä kysymyksestä: Missä on Son?
Ja vastaus? Se löytyy ajan, kivun – ja toivon sykkeestä.