Evangelos Marinakis ja vallan varjo jalkapallon kentällä – kun intohimo muuttui hallinnaksi
Kaikkein pyhimmällä, ruoholla, jota kengännauhat eivät solmiudu turhaan – kentällä, jolla miljoonien unelmat joko kohoavat tai murskaantuvat – nähtiin sunnuntaina häiritsevä ilmestys. Se ei ollut maali tai liukutaklaus, vaan Evangelos Marinakis – mies, joka sinä iltana levitti varjonsa koko pelin ylle.
Kun 2–2-tasapeli Leicesteriä vastaan päättyi, kentälle marssi hahmo, joka ei ollut pelaaja eikä valmentaja. Marinakis astui nurmelle ei keisarin varmuudella, vaan tunteenryöppyisessä liikkeessä, joka muistutti rajuilmaa. Hän lähestyi päävalmentaja Nuno Espírito Santoa kuin myrsky rantakiviä – uhkaavana ja suurempana kuin hetki kaipasi.
Valta kentällä – mutta kenelle se kuuluu?
Evangelos Marinakisin tempaus ei ollut ainutlaatuinen historian kirjoissa. Esiin ovat nousseet aiemmin muun muassa:
- Roman Abramovitš ja hänen käynnit Chelsean pukukopissa
- Silvio Berlusconin teatraaliset hetket AC Milanin aikoina
Mutta nämä tapahtumat tapahtuivat yleensä kulissien takana. Marinakis sen sijaan valitsi valokeilan ja teki eleensä koko yleisön nähtäväksi. Sky Sportsin tuttu motto ”The game is about glory” sai kitkerän vastavastineen, kun Gary Neville ilmoitti suoraan:
– Skandaali. Jos minä olisin Nuno, puhuisin Marinakisin takaisin rajan taakse.
Kaikki tämä juuri silloin, kun Nottingham oli varmistanut ensimmäisen euroturnauspaikkansa yli 30 vuoteen.
Ymmärtämättömyyden hetki
Marinakisin syitä voi arvella:
- Loukkaantuminen – Awoniyi törmäsi tolppaan myöhäisvaiheilla
- Väärinkäsitys – Nuno puhui kenttään liittyvästä väärinymmärryksestä
- Hallitsematon tunnepurkaus – kenties pettymys voiton karattua käsistä
Marinakis myöhemmin myönsi väärinymmärryksen ja hyväksyi valmentajansa näkemyksen. Mutta jälki oli jo painettu – televisiokamerat eivät unohda.
Symbolinen särö
Nottinghamin paluu Euroopan näyttämölle olisi voinut olla historian juhlahetki. Sen sijaan ilta sai siniverisen sävyn: voittajan iltaan hiipi häpeän varjo.
Kun Marinakis marssi kentälle väärällä hetkellä, hän ei vankistanut seuran tarinaa – hän rikkoi sen kauneinta mahdollisuutta. Kentän pitäminen pyhänä on romanttinen ajatus – mutta urheilussa juuri se on kaiken ydin.
Muistojen arkkitehtuuri ei unohda
Danny Murphy BBC:llä kehotti suhtautumaan tilanteeseen maltilla, mutta urheilun kirjoitus on tehty sydämellä, ei rauhoituksella.
Emme unohda, kun peliin sekaannuttiin väärästä syystä. Jalkapallo on kertomus virheistä, yrittämisestä ja toivosta. Mutta tämä sivujuoni muistuttaa: kun ego nousee kentän ylle, tämä pyhä peli joutuu varjoon.
Kunnia kuuluu kentälle – eikä koskaan sitä tallanneen yksilön ylpeyteen.