Kai Havertzin uskomaton paluu Arsenalin sankariksi loukkaantumisen jälkeen
Kai Havertz ei enää palannut. Ei ainakaan samalla tavalla kuin ennen.
Hän ei vain astunut takaisin nurmelle kuin pelissä tauolle mennyt pelaaja – hän laskeutui kuin vanhojen tarujen sankari, jonka poissaolo oli kuoleman ja uudestisyntymisen välinen iltahämärä. Kun Havertzin nimi jälleen ilmestyi Arsenalin alustavaan kokoonpanoon, ei Emiratesilla huokaistu pelkästä helpotuksesta. Siellä hengitettiin elämään palaavan legendan ilmaa.
Kun hän loukkaantui kuukausia sitten, ei se ollut pelkkä takareiden viiltäviä soluja halkova repeämä. Se oli surumusiikki, joka kaikui Tykkimiesten kokoonpanossa. Sillä vastoin monien odotuksia ja ehkäpä jopa saksalaisen itsensä uskoa, Kai Havertz oli hiljalleen kehittynyt Arsenalin sieluksi. Yhdeksän maalia Valioliigassa siihen mennessä pitivät hänet joukkueen sisäisen maalipörssin kärjessä. Hän ei ollut enää se harhaileva hahmo Chelsean varjoisista lehtereistä, vaan energiapuskuri, maalaajan sivellin, taistelijan karjahdus – kaikki samassa kehossa.
Jalkapallo – draaman temppeli
Kun puhumme jalkapallosta, puhumme usein taktiikasta, maaleista ja pisteistä. Mutta mitä on jalkapallo pohjimmiltaan? Se on draaman teatteri, tragedioiden ja ylösnousemuksen temppeli.
🎭
Mikel Arteta – eleganssia tihkuva johtaja, jolle pelaajien henkinen maisema on yhtä tärkeä kuin taktiikkataulun nuolikaavio – seisoo median edessä kasvot hillittyinä, mutta silmissä palaa. Hän puhuu kuin runonlausujat Rooman areenalla:
— Hän on rikkonut 10 vuoden saliennätykset.
Ei “tehnyt kovaa työtä”, kuten yleensä sanotaan. Ei “päässyt takaisin hyväksi”. Ei edes pelkästään “parantunut”.
- Hän – rikkoi – kaikki – saliennätykset.
Ajatelkaa tuota hetkeä. Ajatelkaa, miten Havertz laskeutui kyykkyyn painot hartioillaan, rinta nousemassa ja laskemassa kuin myrskytuuli Mustanmeren yllä. Miten hän juoksi heikkona, vahvistui vähitellen, ja voitti lopulta ei vain omat taakkansa, vaan koko Arsenalin viimeisen vuosikymmenen ruumiillisen rajat.
Uudestisyntynyt soturi
Siinä missä muut harjoittelivat, hän syttyi liekkeihin.
Arteta jatkaa:
— Viimeiset kolme vuotta olivat niin tiiviitä, ettei hänellä ollut aikaa kehittää fysiikkaansa. Nyt hän käytti tämän mahdollisuuden hyväkseen.
Kuinka monella pelaajalla on tuo kyky pysähtyä, sukeltaa syvyyksiin ja nousta sen jälkeen luut ja lihakset uusiksi sulaneena, sielu teräksestä takottuna?
Kyse ei ole vain fysiikasta. Havertz on nyt mies, joka on kohdannut syvimmän pimeytensä, eikä vain palannut siitä – vaan haastoi sen kaksintaisteluun ja voitti.
⚔️
Edessä odottaa taistelu
Newcastle odottaa – sylikuvana pohjoisen mustavihreästä hurjuudesta, puolitotuuksien kentästä, jossa haavat ovat syviä ja kohotetut katseet katkeria. Havertzin paluu ei tule olemaan helppo. Mutta sitä se ei yleensä ole, kun nousee raunioista.
Kai on valmiina. Hän ei palaa pelkästään pelaamaan.
- Hän tulee valloittamaan takaisin kentän, joka oli hänen.
- Ja nyt, ehkä enemmän kuin koskaan, sen todella kuuluukin olla.
Kolme kuukautta ja uusi mies
Voiko kolme kuukautta muuttaa miestä? Kyllä, jos nuo kuukaudet on käytetty kuten:
- Seppä käyttää liekkiä.
- Runonlaulaja käyttää hiljaisuutta ennen sointua.
Kai Havertzin tarina on nyt kirjoitettu uudelleen. Ei pelkkänä hyökkääjän paluuna. Vaan miehenä, joka käyttää jalat, sydän ja raukean saksalaisen päättäväisyytensä siihen, minkä takia meidät on tänne kutsuttu:
Ei vain peliin. Vaan siihen hetkeen, kun koko maailma hengittää, ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja silti uskoo, että se tulee olemaan kaunista.
🕊️
Emiratesin runo
Emiratesilla muistetaan nyt, miksi rakastetaan jalkapalloa. Siksi, että se pystyy synnyttämään sankareita. Tässä ajassa, tässä kylmässä ja kyynisessä maailmassa, Kai Havertz muistuttaa meitä siitä, että vielä on mahdollista nousta – ei vain loukkaantuneen ruumiillisuuden, vaan koko olemassaolon ylle.
Hän on enemmän kuin pelaaja.
Hänestä on tullut runo.
Ja sunnuntaina – tuo runo lausutaan ääneen nurmella, tuhansien ihmisten hengityksessä, tuhansien lisää ruutujensa takaa.
Mikäli olet onnekas, kuulet sen.
Mikäli todella kuulet sen – et enää koskaan unohda sitä.
— L.R.