Kevin De Bruynen hiljaiset jäähyväiset Manchester Citylle – Legenda joka jätti lähtemättömän jäljen
Julkaistu: 20. toukokuuta 2025
Kirjoittanut: Eerika Väisänen
Tummansininen kohtalo
Englannin kevätilta kaartui Wembley Stadiumin yllä hiljaisena harsona. Ruohomatto oli jo kantanut kyyneleitä, hikeä ja hiljaisuuksia — niitä raskaita, jotka eivät synny pettymyksestä, vaan vastaavat suoraan hyvin kuljetetun tarun päätöskohtaan. Valo oli hupenemassa, mutta yksi mies viipyi yhä kentällä. Kevin De Bruyne, Manchester Cityn runoilija ja insinööri, oli hiljaa.
Vaikka kaksi ottelua oli vielä jäljellä, maailma kuiskutteli jo jäähyväisiä.
Kymmenen vuotta, tuhat hetkeä
Vuodesta 2015 alkaneella City-matkalla De Bruyne on koonnut käsittämättömän ansioluettelon:
- 6 × Valioliigan mestaruus
- 1 × Mestarien liiga
- 2 × FA Cup
- 5 × Liigacup
Mutta hänen vaikutuksensa ei koskaan riippunut numeroista. Hän oli se näkymätön säveltäjä, joka toi peliin tasapainoa ja rytmiä ilman meteliä. Joka antoi pallolle merkityksen yhdellä kosketuksella. Ei ääntä – mutta kaikua.
Sankari vai vaeltaja?
Syntyy kysymys: minne Kevin suuntaa nyt?
Vielä ei ole vastausta. Vaihtoehtoja on monia:
- Saudi-Arabia — rikkauksien maa
- MLS — rauhoittavat valot ja intohimo
- Paluu Saksaan — nostalgian ääni
- Belgia — koti, joka kutsuu
Mutta kuten hän itse sanoo: ”On tehtävä päätös, joka sopii kaikille. Ei vain minulle.” Tämän sanoman myötä De Bruyne ei ole enää vain pelaaja — vaan isä, aviomies, elämän tarkkailija.
FA Cupin viimeinen näyttämö
Crystal Palace -tappio ei ollut katastrofi, vaan elämänmakuinen oivallus. 0–1 ei kertonut tarinaa, mutta tunnelma välitti kaiken. Se oli De Bruynen peli, jossa katse kiersi ajan taaksepäin. Mitä jää, kun kaikki on pelattu?
Muisti ja mytologia
Kevin De Bruynen jalassa on asunut historian ja tulevaisuuden sekoitus — hänen pelinsä oli taidetta, jonka voi kokea vain hetkittäin. Hän on jalkapallon mytologiassa siellä, missä puhuvat vain suurimmat nimet: Cruijff, Xavi, Pirlo. Ei pelkästään siksi mitä hän teki, vaan miten hän sen teki.
Vielä kaksi kertaa
Bournemouth ja Fulham – ne kaksi nimeä, jotka voivat vielä kerran todistaa hänen läsnäolonsa voiman. Niissä otteluissa me, jotka kuuntelemme ruohon kahinaa hänen askeltensa alla, ehkä näemme jäähyväiset – kenties katseessa, ehkä kulmapotkussa. Tai vain hiljaisuudessa pelin loputtua.
Ja sitten, heinäkuun siirtoikkuna tuo uutisia. Jossain hiljaisessa huoneessa Kevin saattaa pukea uuden seuran värit ylleen. Hän ei ehkä sano paljoa – hän ei ennenkään ole – mutta me ymmärrämme. Hänen tarinansa ei pääty seurasiirtoon. Se muuttuu. Se elää.
Kevin De Bruyne, mitä ikinä valitsetkin — olet jo ikuinen.
Sen tietävät nurmet, katsomot ja koko jalkapallomaailma.
— Eerika Väisänen, urheilun tarinankertoja