Miska Ylitolvan läpimurto HJKssa – uusi alku tuo toivoa ja voittoputken
Kun kevätaurinko sulatti Töölön jäänteet, jalkapallon pyhätöt heräsivät eloon rytmillä, joka tuntui pulssaavan suoraan kaupungin sydämessä. Kivenheiton päässä meren huurteisista tyrskyistä, sinivalkoisissa väreissä ryöppyävä HJK oli vajonnut kaaokseen – mutta kaaos on usein paikanpitäjä ennen uuden syntymää.
Oli toukokuu. Lumet olivat sulaneet, kentät kuivuneet ja kauden alkuun ladattu toivo oli jo ehtinyt murentua. Viisi peliä, neljä pistettä – ja sitten hiljainen ilmoitus, kuin pohjoistuuli ennen myrskyä: Toni Korkeakunnas, mies jolla oli joskus visioita kuin Odysseuksella, siirtyi syrjään. Ja valta ojennettiin Miika Nuutiselle – ehkäpä Spartalle yllättäen syntyneelle Leonidakselle, jonka aika oli tullut.
Yön ritari nousee: Miska Ylitolva
Tässä uudessa ajassa, keskellä peliä, joka on yhtä paljon sielua kuin strategiaa, seisoo yksi nuorukainen, jonka katse on elää eikä vain selviytyä. Miska Ylitolva: nimi kuin kalevalaisella sankarilla – hajonneista juurista versova paluu, sitkeä kuin varhaiskevään verso, joka murtaa läpi routaisen maan.
Kun kohtasin Ylitolvan harjoitusten jälkeen, hänen äänensä oli rauhallinen mutta täynnä elinvoimaa. Hänen kommenttinsa hiljaa ponnistavasta joukkueesta kertoivat paljon:
- ”Preseason oli onnistunut… nyt Miika on tuonut selkeyden.”
- ”Jos aiemmin kävelimme sokkona labyrintissa, nyt meillä on kartta – ja suunta.”
Ylitolvan puheesta kumpusi karismaa, ei retorisesti lakaisulla, vaan kuin mieheltä, joka oli hävinnyt ja noussut – yhä uudelleen. Kokenut valmentajakierrätys ei sytyttänyt tulostaulua, mutta Nuutinen tuntui sytyttävän kipinän juuri siellä missä peli alkaa: sydämessä ja päässä.
Filosofia muuttui – niin myös tulokset
Uusi pelitapa, uusi intohimo. Prässit ovat nyt täysimittaisia hyökkäyksiä strategian nimissä – vihdoin punainen lanka löytyy pelin kudoksesta.
“Nyt kun prässätään, prässätään täysillä. Me ollaan väijyksissä kuin metsästäjä. Ei epäröintiä.”
Poissa ovat lihasvammat. Poissa epäröinnistä syntyvä horjuminen. Nyt kentällä liikkuu versio Ylitolvasta, joka muistuttaa siitä nälkäisestä Oulun pojasta, joka 2021 debytoi maajoukkuepaidassa ennen ensimmäistäkään Veikkausliigan otteluaan. Se oli silloin; tämä on nyt – ja nyt hän loistaa.
Ei enää huilua rumpukapuloilla
HJK:n koneisto jauhaa jälleen. Kolme peräkkäistä voittoa maalierolla 11–3 kertovat kaiken oleellisen. Ja nyt, sinivalkoinen sävel soi uudella voimalla.
- Teemu Pukki – kuin sankari palannut tarinaan, jonka hän itse kirjoitti.
- Alex Ring – jälleen se nälkäinen kuninkaallinen, joka hallitsi MLS:n areenoita.
Mutta kentän kiviin kaiverrettu legenda ei synny yksin suurista nimistä – vaan siitä hiljaisesta voimasta, jota Ylitolva kantaa.
Tulevaisuus – katse kenttään, ei horisonttiin
Euroopan suuremmat kentät? Ne voivat odottaa. Futisromantiikka elää hetkessä, ja niin elää Ylitolvakin:
- ”Päivä kerrallaan.”
- ”En mieti siirtoja – teen työni nyt.”
- ”Se on ainoa mistä saan voimaa.”
KuPS johtaa, mutta myrskyt eivät pelota enää. Jokainen suuri tarina tarvitsee uhkakuvansa – ja jokainen sankari tarvitsee peilinsä. Veikkausliiga ei ole vielä kesyyntynyt historian kirjoihin, ja HJK ei aio kirjoittaa sitä ilman vastarintaa.
Silmä EM-kesään – mutta askel kerrallaan
EM-kesä kolkuttaa oven takana. Sinivalkoista unelmaa kantaa Slovakian kukkuloilla monta nimeä, mutta yksi sydän. Ylitolva ei kuitenkaan elä unelmien valtatiellä – ei vielä.
“Kisat on iso juttu… mutta en halua stressata niitä vielä. Haluan olla valmis, ja antaa kaikkeni. Siinä kaikki.”
Ja ehkä juuri tämä rauhallinen määrätietoisuus on hänen suurin voimansa. Hän ei odota myrskyä – hän valmistautuu siihen. Ja kun se tulee, hän seisoo vahvana – ei vain puolustajana, vaan ihan oikeana miehenä kentällä.
Tämä kaikki ei ole vain jalkapalloa. Tämä on siitä hetkestä, kun pelko muuttuu rohkeudeksi ja kaoottinen alku kasvaa kulmakiveksi.
Tämä oli Miska Ylitolva.
Ja tämä oli hänen hetkensä.
– Kirjoittanut: Aurora Haukilahti
(Tekstin oikeudet ja kuvat: All Over Press / SuomiFutis)